Valinnanvapauden ongelmista puhuttava rehellisesti

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä uudeksi sote-järjestämiseksi, mukaan lukien asiakkaan valinnanvapaus. Tavoitteena tulee olla, että jokaisessa kunnassa säilyy peruspalveluiden vastaanottopiste. Terveydenhuoltolain uudistuksen yhteydessä tuli esiin kysymys erikoissairaanhoidon palveluiden keskittämisestä. Aihe ei ole erillinen valmisteilla olevaan sote-lainsäädäntöön. Jos pienten keskussairaaloiden mahdollisuuksia hoitaa suunniteltua hoitoa päivystyksen edellyttämällä laajuudella ei turvata, matkat pitenevät nopean reagoinnin hoitopaikkaan ja tämän seurauksena turhien kuolemien riski kasvaa.

Sääntö, että maakunnan tulee hankkia 15 % yksityiseltä taholta sote-palveluja saattaa vaikuttaa edellä esittämääni huoleen erikoissairaanhoidon päivystyskykyisyyttä edelleen heikentävästi. PHKS on suuri keskussairaala. Päijät-Hämeen osalta on laskettu, että päiväkirurgian puolittuminen esim. ortopediassa vähentäisi ortopedien määrää neljänneksellä. Sairaalalääkäreiden takapäivystys toteutetaan oheistyönä ilman, että takapäivystäjä on tuntiakaan poissa päivätyöstä.

Tuleva Lääkäriliiton toiminnanjohtaja, nykyinen Päijät-Hämeen hyvinvontikuntayhtymän terveyspalvelujohtaja Kati Myllymäki kritisoi kovin sanoin erikoissairaanhoitoakin uhkaavasta monituottajamallista, mikä johtaa myös julkisella taitavien kirurgien saatavuuden heikkenemiseen. Moni haluaa työn, jossa ei tarvitse päivystää ja rahaa tulee kuitenkin entiseen tapaan. Osaavan henkilöstön palkat saattavat myös kohota, kun yleisenä tavoitteena sote-uudistuksessa on palkkaharmonisaatio.

Suomessa saa parhaan vastineen rahalle eurooppalaisen kuluttajatutkimuksen mukaan vuosina 2014 ja 2015. Päijät-Hämeen tarvevakioidut sote-menot ovat maan alhaisimmat ja yli 6 % alle maan keskiarvon. Voidaan kysyä riittääkö tämä rahoitus turvaamaan kansalaisten hoidon saatavuuden. Rahoitusvastuu on kunnilla vuosina 2017-2018. Suomi selviää kuluttajien mukaan erinomaisesti laadussa. Ainoa ongelmamme on pitkät jonotusajat niin peruspalveluihin kuin erikoissairaanhoitoonkin.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on muutoksessa. Selvitäksemme tästä murroksesta on pienten ja suurten hoitoyksiköiden potilaskertomukset yhdistettävä. Tiedon tulee liikkua, jotta palvelut voidaan toteuttaa asiakaslähtöisesti. Maakunnat tarvitsevat tietojärjestelmien avulla kerättyä tietoa myös tuotannon ohjauksessa sekä sen laadun ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Tässä tilanteessa on uhka, että mennään yhtiöitetyille markkinoille ilman maakuntien kykyä seurata tuottajittain mitä tuotetaan ja kenelle, sekä millä indikaatiolla. Kansalaisten vapaa hoidon valinta voidaan toteuttaa jo nytkin palvelusetelein tai maksusitoumuksin.

Kelan Kanta -järjestelmä on hyvä alku sote-tietojärjestelmäksi. Se on nyt arkistojärjestelmä, jota eri tuottajat voivat hyödyntää tarjotessaan palveluja, mutta se ei ole varsinainen potilaskertomusjärjestelmä. Tarvitaan siis pikaisesti suunnitelma, miten tietojärjestelmien yhteensovittaminen toteutetaan osana valtakunnallista tietoalustaa.

Maakuntakonsernin tuotannon jakaminen liikelaitostoiminnaksi ja peruspalveluja tuottavaksi sote-yhtiöksi ei ole kokemukseni mukaan perusteltu. Maakunnan yhtiön perustaminen johtaa myös tilanteeseen, jossa lääketieteellisen tukipalvelut tuotanto (laboratorio ja radiologia) täytyy jakaa omiksi yhtiöikseen tuottamaan palveluja päivystys- ja liikelaitospalveluille sekä toisaalta sote-yhtiölle. Tämä asettaa julkisen toimijan eriarvoiseen asemaan kuin yksityisen, jonka yhtiö voi tuottaa maanlaajuisesti yhdestä yhtiöstä kyseiset palvelut. Juuri lääketieteelisissä tukipalveluissa tuotannon volyymi tuo mukanaan tuottavuuden. Muut tukipalvelut tulee mahdollistaa maakunnallisena kuntien ja maakunnan yhteistuotantoyksiköiden tuotantona.

Maakunta- ja sote-uudistuksen huolellisella viimeistelyllä turvataan kansalaisten hoitopaikan valinnanvapaus, yhdenvertainen ja nopea hoitoon pääsy sekä laadukkaat ja yhdenmukaiset hoito- ja hoivapalvelut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *