Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella on saavutettavissa parempaa palvelua

Luin viime viikonloppuna Suomen Kuvalehdestä vakuutusyhtiön ilmoituksen, jossa kerrottiin kuinka edullisesti he toteuttavat murtuneen nilkan hoidon. Ilmoituksessa lukijan huomiota oli herättämässä murtuman takia leikatun nilkan kuva.

Itse ilmoitus olikin sitten täynnä asiavirheitä, joista tärkein oli se, että ilmoituksessa väitettiin julkisella puolella jouduttavan odottamaan murtuneen nilkan leikkaushoitoa keskimäärin 210 päivää. Näinhän asia ei ole, vaan julkiset terveyspalvelun tuottajat huolehtivat päivystyksen järjestämisestä ja kaikesta raskaasta toiminnasta 24/7, kellon ympäri jokaisena viikonpäivänä. Kunnat toimivat verotuksen kautta terveydenhuollossa asukkailleen vakuutuksen ottajina ja julkinen sektori tuottaa pääosan hoidosta. Toki yksityinen taho tuottaa myös päivystyspalveluja rajattuina ajankohtina ja tämä täydentääkin sopivasti julkisen sektorin tuotantovajetta. Etenkin lasten sairauksissa useimmat vanhemmat ovat ottaneet hoitovakuutuksen, mikä korvaa myös yksityisen sektorin käytön.

Samassa ilmoituksessa oikea havainto ja viesti julkiselle sektorille oli julkisen sektorin kiireettömien palvelujen heikko saatavuus. Kansalainen joutuu odottamaan terveyskeskukseen ja edelleen erikoislääkärille sekä edelleen mahdolliseen toimenpiteeseen. Ilmoituksessa laskettiin aivan oikein, että sairauden takia työkyvyttömän kansalaisen jokainen sairastamispäivä maksaa meille veronmaksajille ja erityisesti harmia koituu työnantajalle, kun hyvän työntekijän työpanos jää uupumaan. Mainoksen laskentamalli sairauden hoidon odotuskustannuksista oli aivan oikea, työstä poissaolopäivät maksavat. Silloin, kun kyseessä ei ole päivystyksellisesti hoidettava sairaus, niin sairauden hoito julkisella sektorilla asiakaspalvelun hitauden vuoksi saattaa maksaa selkeästi yksityisen sektorin toiminta enemmän. Ylimääräiset kustannukset aiheutuvat sairaana ja työkyvyttömänä hoidon odottamisesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamallin uudistuksessa tämän hoidon saatavuuden hitaus on tärkein asia mikä pitää korjata. Kuntaliitossa toimiessani yli 10 vuotta sitten selvitin eri maiden hoidon saatavuuden järjestelyjä ja kansalaisten saamaa informaatiota jonotusajoista. Ylivoimaisesti lyhimmät hoitojonot olivat Australiassa. Lisäksi raportointijärjestelmä kertoi kansalaiselle kuinka pitkät jonot olivat kullekin lääkärille. Tässä olisi mallia meille Suomeen.

Työn määrä ei kokonaisuutena lisäänny jonottamattomassa hoidossa, vaan päinvastoin vähenee, kun jonon hoitoon liittyvä puliveivaaminen ja turhat yhteydenotot vähenevät. Tulevaisuudessa menestyvät ne julkisen sektorin terveyskeskukset ja sairaalat, jotka pystyvät järjestämään palvelut nopeasti ja kokonaisedullisesti. Yhteistoiminta-alueet tulevat hankkimaan näistä toimintayksiköistä palvelut varsinkin silloin, jos siirrymme yksikanavaiseen rahoitusjärjestelmään. Tällöin kuntien, valtion ja Kela-raha yhdistetään yhdeksi rahastoksi yhteistoiminta-alueelle, joka hankkii hoidon ja kuntoutuksen mahdollisimman kokonaisedullisesti. Yksityinen ja kolmas sektori tarvitaan täydentämään julkisen toimijan tuottamia palveluja.

Juha Sipilän hallitus tulee ratkaisemaan viikon kuluttua sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavien yhteistoiminta-alueiden määrän. Valtakunnan tiedotusvälineissä on arvioitu perustana olevan laajan päivystyksen sairaalaverkon, noin 12 sairaalaa ja yhteistoiminta-aluetta. Kaikki nykyiset sairaalat ja toimijat tarvitaan kuitenkin alueellisten palvelujen tuottamiseen. Ennen kaikkea kansalaisen tarvitsemat lähipalvelut tulee turvata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *