Pohdintoja aktiivimallista ja sen kehittämisestä

Keskustavetoisen, pääministeri Juha Sipilän hallituksen linjaa on hallituskauden alusta asti ohjannut vahva työntekoon ja toimeliaisuuteen kannustaminen, ja sitä kautta vaalilupauksemme mukaisesti Suomen kuntoon saattaminen. Uudistuslistalla on ollut niin leikkauksia, rakenteellisia muutoksia kuin selkeitä resurssilisäysiä.

Työnteon on aina oltava joutenoloa kannattavampaa ja työttömien aktivointia voidaan pitää perusteltuna. Muissa Pohjoismaissa aktivointitoimenpiteet ovat paljon voimakkaampia kuin Suomessa, vuoden 2018 alusta voimaan tulleesta laista huolimatta

.

Kun katsotaan poliittista lähihistoriaa, huomaamme, että työttömien aktivointi on ollut varsin usein eri hallitusten työpöydillä, riippumatta hallituksen kokoonpanosta. Tukien leikkaukset ovat aiemmin kohdentuneet niihin, jotka eivät ole ottaneet vastaan työllistämis- ja aktivointitoimenpiteitä. Nyt voimassa oleva laki kohdentuu kaikkiin työttömiin ja sanktioperuste on epäonnistuminen omaehtoisessa työnhaussa, yrittäjyyden käynnistämisessä tai poisjäänti työvoimaviranomaisten aktivointitoimenpiteistä.

90-luvun puolivälissä Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana työttömien veroprosentti kaksinkertaistettiin työssä olevien veroprosenttiin nähden. 1990-luvun loppua leimasi lähes vuosittain päätetyt uudet työttömyyspäivärahan tiukennukset. Esimerkiksi vuoden 1997 päätöksellä nuorille, alle 25-vuotiaille kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, kun he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin.

Keskustan linja on aina ollut kansalaisen henkilökohtaisen kehitystarpeen toteuttaminen, eli haluamme luoda edellytykset sille, että kansalainen voi itse itseään kehittää. Eräs varsin kulunut sanonta kuuluukin; on paljon tärkeämpää opettaa kalastamaan, kuin antaa kalaa. Yksilön itsensäkin kannalta on henkisesti paljon merkittävämpää tienata elantonsa itse, vaikka ansiotaso ei olisi juurikaan erilaisia tukirahoja korkeampi. Pidän äärettömän hälyttävänä sitä kehitystä, jota kohti Suomessakin olemme kovaa vauhtia menossa. Kyse on periytyvästä huono-osaisuudesta, kun lapset imevät passivoivien vanhempien erimerkkiä jo aivan varhaislapsuudessa.

Keskustaa on pitkin hallituskautta turhaan syytetty niin sanotun köyhän asian unohtamisesta. Mielestäni asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen. Keskusta on turvannut huono-osaisten tulotason täsmätoimenpiteillä, kun on jouduttu tekemään samaan aikaan laajoja säästötoimenpiteitä.

Kun syksyllä käsittelimme aktiivimalli-lainsäädäntöä, oli meillä valiokunnassa mallin haasteet tiedossa. Tiedostimme, että varsinkin pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on usein myös terveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, sekä syrjäytymistä. Näillä henkilöillä on heikentynyt kyky toteuttaa aktiivimallin vaatimia toimenpiteitä. Korostimme, että vaikeasti työllistyville täytyy olla tarjolla myös heille sopivia työllisyyspalveluja sekä työkyvyn palauttamiseen vaikuttavia sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteitä. On myös muistettava, että pitkäaikaissairaus tai muu työkyvyttömyys on lähtökohtaisesti este olla työttömänä työnhakijana. Työttömyysetuuden lähtökohtana on, että työnhakija on työkykyinen, ja siten työmarkkinoiden käytettävissä.

Ensimmäiset raportit lain voimaantulon jälkeen kertovat osaltaan niistä huolista, jota lakia kohtaan jo ennen sen voimaantuloa oli asetettu. Tässä vaiheessa on erilaisia käsityksiä kuinka laajaan otokseen julkisuudessa esiintyneet aktiivimallin vaikuttavuustiedot perustuvat.

Osatyökykyisten tilanteen selvittämiseksi on sosiaali- ja terveysministeriö asettanut selvityshenkilöt arvioimaan, työttömien aktivoinnissa epäonnistumisen syitä ja miten aktiivimallia tulee kehittää. Työpaikkojen tarjonnassa sekä työvoimapalveluissa ja työttömien mahdollisuudessa osallistua niihin on suuria eroja maan eri osissa.

Työttömyysturvan sovittelu ei saa estää työn vastaanottamista. Tällä hetkellä omat ansiot siirtävät jäljelle jäävää työvoimatukea helposti yhdellä kuukaudella. Tätä ei kädestä suuhun elävän työttömän talous kestä.

Pidän hyvänä, että hallitus kehysriihessä sai aikaan päätöksiä, jolla aktiivimallia uudistetaan. Hallitus lisää TE-toimistojen henkilöstöresursseja yhteensä yli kahdellasadalla henkilötyövuodella. Lisäksi aktiivimallin määrittämäksi aktiivisuusehtoa kerryttäväksi työvoimapalveluksi tullaan uuden asetuksen perusteella katsomaan osallistuminen ammattijärjestöjen, kansalaisjärjestöjen tai yhteiskunnan järjestämään työllistämistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen. Kansalaisten huolia on siis kuultu, ja oikean suuntaisia korjaavia toimenpiteitä ollaan tekemässä. On välttämätöntä, että hallitus seuraa lain toteutumista ja reagoi jatkossakin niihin epäkohtiin, jota siinä ilmenee.

Meillä on talouden kasvun jarruna työn ja työvoiman kohtaan-ongelma. Tässä hetkessä meidän tulee lähteä suunnittelemaan tulevaisuuden sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamisen keinoja. Työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavaa. Parhaillaan on menossa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen asiantuntijatyö. Vuoden 2019 alusta otamme käyttöön reaaliaikaisen tulorekisterin. Nämä yhdistämällä voidaan kansalaiselle turvata vakiosuuruinen perustulo. Työllistyminen vähentää automaattisesti perusturvaa ja päinvstoin. Englannissa käytössä oleva Universal Credit -malli on yksi tapa yhdistää turva ja henkilökohtaiset tulot työn vastaanottamista tukevaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *