Pitäjänkoulusta maailman johtavaksi kouluttajaksi

Keskiajalla koulutus oli etupäässä kaupunkien säätyläisten etuoikeus. Kansanopetuksen vastuu uskonpuhdistuksen jälkeen siirtyi kirkolle. Kirkollinen kansanopetus sai jo 1600 -luvun jälkipuoliskolla vakiintuneet muodot. Tavoitteeksi tällöin otettiin, että jokaisen ehtoolliselle tulevan tai avioliittoon aikovan tulisi osata lukea painettua sanaa. Tätä varten jokaiseen seurakuntaan pyrittiin perustamaan vakituinen pitäjänkoulu, jossa opetustehtävät tavallisesti oli uskottu lukkarille. Tällainen pitäjänkoulu perustettiin vuonna 1756 Antreaankin ja sijoitettiin Kuukaupin Naarmasaaressa olleeseen pitäjäntupaan. Kirkkoherra Johan Lindström valvoi, että vanhemmat lähettäisivät sakon uhalla oppilaita kouluun.

Kun lukkareiden oli mahdotonta yksin levittää lukemisen taitoa, heidän kouluttamansa lahjakkaat nuorukaiset pantiin kiertämään kylästä kylään ja samalla antamaan opetusta. Kiertokoulutoimintaa varten seurakunnan palkkaamia kiertäviä opettajia oli vielä 1930 -luvulla. Tihenevä kansakouluverkko teki kiertokoulut tarpeettomiksi.

Suomessa alkuopetuksesta huolehtineet seurakuntien pitäjänkoulut syrjäyttivät kuntien ylläpitämät kansakoulut virallisesti vuonna 1866. Uudistusta oli lähdetty valmistelemaan jo vuosikymmen varhemmin tuomalla mm. valtionapu houkuttimeksi kunnille koulujen perustamiseksi.

Vuonna 1865 kansakoulujen perustaminen oli määrätty kunnan toimialaksi. Uusi kansakouluasetus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että koulu oli pakko perustaa. Perustaminen pysyi kuntien omassa harkinnassa. Kansan keskuudessa katsottiin kirkollisen kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Kaupungeissa kansakouluja perustettiin aktiivisemmin, sillä teollisuus tarvitsi lasku- ja lukutaitoisia kansalaisia eikä toimettomille lapsille ollut lapsityövoiman käytön vähentyessä parempaakaan käyttöä.

Antrean ensimmäiset kansakoulut perustettiin yksityisinä kunnan vitkuttelun takia – kirkkoherra Coranderin rahoittama koulu kirkonkylään ja Jenny Thesleffin rahoituksen turvin toiminut koulu Kavantsaareen vuonna 1869. Kunnallinen kansakoulu aloitti vuonna 1876 valtiopäivämies Tuomas Kuisman aloitteesta. Hänen poikansa valtiopäivämies Pietari Kuisman työn tuloksena perustettiin tulevan Vuoksenrannan kunnan ensimmäinen kansakoulu Korpilahden kylään vuonna 1879.

Suomalaisen koululaitoksen ensiaskeleet olivat vaatimattomat, nyt koulu on menestystarina. Peruskouluna tunnettuun yhtenäiskouluun siirryttiin vaiheittain vuodesta 1972 lähtien. Tämä jälkeen peruskoulua on kehitetty lukuisilla muutosohjelmilla. Se muodostaa pohjan toisen asteen ammatti- ja lukio-opinnoille sekä edelleen tiede- ja ammattikorkeakouluopiskelulle.

Suomen koulujärjestelmä ja suomalaisten kouluttautuneisuus on pitkään tunnettu myös maailmalla ja on ylpeyden aihe. Useana vuonna Suomen koulutusjärjestelmä on valittu jopa maailman parhaaksi. Myös nuorten tietotasoa mittaavat PISA (Program for Intelligence Student Assesment) tutkimukset ovat antaneet suomalaisten kannalta erittäin hyviä tuloksia ja nuorten ovat kansainvälisessä vertailussa maailman huipulla.  

Monissa maissa toki haluttaisiin ottaa mallia Suomen toimivasta järjestelmästä, mutta resepti menestykseen ei ole yksinkertainen, vaan koostuu monista osa-aluista. Yksi kulmakivi on Suomen peruskoulun maksuttomuus. Väkilukumme pienuudella ja kielellisellä yhtenäisyydellä saattaa olla vaikutusta korkeaan koulutuksen laatuun. Tärkeitä tekijöitä ovat myös perusteelliset opintosuunnitelmat unohtamatta korkeasti koulutettuja ja osaavia opettajia.

Perheemme voivat entistä huonommin, tämä luo uusia haasteita lastemme oppimiseen opettajille ja oppilaiden tukihenkilöille koulussa. Kodin ja koulun yhteistyötä tulee kehittää avoimempaan suuntaan. Lapsissa on tulevaisuutemme!

 

Teksti julkaistu alun perin Karjala-lehdessä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *