Ovatko sote-kiinteistöjen ohella myös työntekijät myynnissä?

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pitkittyy, niin se myös mutkistuu. Erilaiset spekulaatiot tulevasta lisääntyvät ja saavat jo totuuden leiman. Tällaisia ovat myös arviot kuntien omistamien sote-kiinteistöjen tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ympäri Suomea monikansalliset yhtiöt ostavat julkisessa omistuksessa olevia sosiaali-, vanhustenhuollon ja perusterveydenhuollon yksiköitä. Ostotarjouksia tehdään luomalla myyjälle epävarmuutta tulevasta, rakennusten arvosta ja maakuntien tarpeesta. Valtion korvauksista kunnille käyttämättä jäävistä sote-rakennuksista ei ole tehty päätöstä. Tällä hetkellä kilpailutuksen pohjalta tuottajiksi hyväksyttyjen palveluasumisyksikköjen hinnoissa on merkittäviä eroja. Miten tulevaisuudessa voidaan edes uneksia yhtenäisestä sitovasta tuotantohinnasta?  Kuntien sote -kiinteistöt ovat osa kunnan tasetta yli- ja aliarvostuksineen.

Kuntien kiinteistöjen myynnin yhteydessä ostaja edellyttää palvelutuotannon sisältyvän hintaan. Tulevat maakunnat sidotaan siten pitkäksi ajaksi yksittäisten kuntien tekemiin ulkoistussopimuksiin. Lähtökohtana maakunnalla tulee olla, että omassa kunnassa asuminen on aina mahdollistettava. Jos yksityinen toimija lupaa purkaa vanhat ja rakentaa uudet toimivat tilat kokonaisedulliseen hintaan, tarjouksessa täytyy olla jotain, joka ei ole kaikille osapuolille edullista. Yksi häviäjistä ovat julkisen palveluksessa olevat matalapalkkaiset palvelutalojen palveluksessa olevat lähihoitajat ja muut työntekijäryhmät. EVAn tuoreen selvityksen mukaan kokonaisuudessaan lähihoitajan palkkaero kuntatyön ja yksityisen sektorin työnteon välillä on 8,9 %. Ero johtuu siitä, että kuntatyötä tekevä hoivakodin lähihoitaja saa keskimäärin 17 % ansiostaan ilta-, yö-, lauantai- ja viikonlopputyönä, kun vastaava luku yksityisellä puolella on 12 %. Millä matalapalkkainen koulutettu ammattilainen elää nyt ja tulevaisuudessa?

Kaiken kaikkiaan kunta-alan työehtosopimusten ehdolla tehty kuntatyö on noin 7–8 % kalliimpaa kuin sama työ yksityisellä sektorilla. Suurin kunta-alan lisäkustannus tulee työnantajan eläkemaksusta, joka on keskimäärin 4,0 %- yksikköä korkeampi kunnissa kuin yksityisellä sektorilla. Menoperusteinen eläkemaksu rasittaa lisämaksuna kunta-alaa ja juontaa kunta-alalla ennen vuotta 2005 karttuneisiin normaalia parempiin eläke-etuihin. Tätä maksua maksavat ne kuntatyönantajat, jotka ovat aikoinaan kyseessä olevia lisäeläke-etuja myöntäneet.

Terveydenhuollon sairaanhoitajien ansiot ovat kuntatyössä yksityistä sektoria korkeammat epätyypilliseen aikaan tehdyn ilta-, yö- ja viikonlopputyön vuoksi. Kuntatyön kokonaisansiot ovat 3,8 % yksityistä korkeammat.

Kuntatyön vasta-alkajalla lomaa on 23 päivää, kun taas yli 15 vuotta kuntatyössä palvelleella lomaa on jo 38 päivää. Lisäksi kunnissa lomat lasketaan työpäivinä (5 päivää viikossa), mutta yksityissektorilla arkipäivinä (6 päivää viikossa). Näin lomapäivät kuluvat kuntatyössä hitaammin. Hitaampi kuluminen tarkoittaa sitä, että jo kuntasektorin lyhyimmällä lomaoikeudella (23 päivää) lomaillaan miltei reilut 4 viikkoa. Pitkään palvellut kuntatyöntekijä on palkallisella vuosilomalla reilun seitsemän viikkoa vuodessa. Työpäivissä mitattuna ero vastaavaan pitkään palvelleeseen yksityisen työntekijään kasvaa 7 päivään.

Erot palkkauseroista perustuvat työehtosopimusten, eläkemaksujen sekä palkkatilastojen pohjalta tehtyihin keskiarvolaskelmiin. Eri asia on, noudatetaanko tehtyjä työehtosopimuksia täysin. Työssä jaksamiseen kuuluvat myös työolosuhteet ja työntekijämitoitus. Lisähaasteen tuo 2. asteen koulutusuudistus, jossa osa lähihoitajien koulutuksesta siirtyy ilman korvausta työpaikoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *