Kohti integraatiota

Maakunta- ja sote -uudistusta koskevan lainsäädännön lähetekeskustelupuheenvuoro 7.3.2017

Maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa siirretään palveluiden järjestämisvastuu leveämmille hartioille, maakunnille. Jo professori, myöhemmän presidentin Stålbergin valmistelemassa perustuslaissa vuodelta 1919 oli väliportaanhallinnolle, maakunnille paikka.  Maakuntahallinto on yleinen hallinnon järjestämistapa Euroopassa. Tärkein kunnilta siirtyvistä tehtävistä on vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 18 maakunnalle nykyisen 130 toimijan sijaan.

Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus? Sitä kysyvät myös monet kansainväliset asiantuntijat. Eurooppalaisen kuluttajatutkimuksen, Eurohealth2015 mukaan Suomessa saa parhaan vastineen rahalle terveydenhuollosta. Samaan aikaan laatu on Euroopan kärkimaiden tasoa syövänhoidossa ja erikoissairaanhoidossa. Kansalaiset arvostavat Suomen terveydenhuollon toiminnallisesti neljännelle sijalle 35 maan joukossa. Ongelmamme on huonosti toimiva perusterveydenhuolto, omalle lääkärille ei pääse samana päivänä.

Sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet olivat kansalaisen tarvitsemien palveluiden saatavuuden parantaminen ja vahva yhteensovittaminen, yksikanavaiseen rahoitukseen siirtyminen ja kansalaisen valinnanvapauden lisääminen palveluissa. Maassamme tälläkin hetkellä kansalainen voi valita peruspalveluiden tuottajan laajasti ja erikoissairaanhoidon palveluiden tuottajan yhdessä lähettävän lääkärin kanssa neuvoteltuaan julkiselta sektorilta.

Hallituksen esityksen mukaisesti palvelun tuottajana voi toimia maakunnan liikelaitos, osakeyhtiö, yhteisö, yhdistys, osuuskunta, säätiö ja itsenäinen ammatinharjoittaja.

Hallitus on aiemmissa linjauksissaan edellyttänyt, että julkisen ja yksityisen sekä kolmannen sektorin palveluntuotannolla on tasapuoliset toimintaedellytykset. Hallitus edellyttää, että yksityinen ja kolmas sektori vastaavat tietystä vähimmäismäärästä palvelutuotantoa. Innovatiivisten palvelumallien kilpailutuksissa on varattava yksityiselle taholle tietty osa tuotannosta. Voidaan kysyä, varmistetaanko lakiesityksen keinoin, että yksityinen taho pärjää kilpailussa?

Järjestämislainsäädökset

Maakunnan on omassa toiminnassaan erotettava sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja palvelujen tuottaminen. Maakunnan liikelaitos on osa maakunnan organisaatiota, mutta se on toiminnallisesti ja taloudellisesti eriytetty maakunnan sisällä. Liikelaitos toimii paitsi palvelujen tuottajana myös julkista valtaa käyttävänä viranomaisena, usein portinvartijana.  Portinvartijatehtävän tärkeimpiä asioita ovat hoidon aiheiden määrittely yhtenäisiksi ja tätä kautta kustannusten hallinta.

Maakunnan liikelaitos tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut myös silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Esimerkiksi jos syrjäseudulla ei ole muita palveluntuottajia. Maakunnalla on oikeus ratkaista yksityisiltä palveluntuottajilta hankittavien palveluiden vähimmäismäärä.

Voidaan kysyä, ovatko kansalaiset yhdenvertaisessa asemassa palveluiden saatavuuteen ja laatuun nähden? Voidaanko varmistaa, että asiakkaan tarvitsemaan palvelutarpeeseen vastaavat, tuottavuutta kehittävät ja kustannuksia säästävät palvelukokonaisuudet toteutuvat ja palveluketjut toimivat sovitusti. Onko näin myös yksityisten palvelutuottajien kesken tai yksityisen ja julkisen kesken, jos meillä ei ole yhteensopivia asiakastietojärjestelmiä edes julkisen terveydenhuollon sisällä saatikka sitten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhdistäviä kertomusjärjestelmiä? Miten voidaan tehdä asiakaskeskeinen hoito- ja palvelusuunnitelma ja miten annetaan palautetieto vastuulliselle potilasta hoitavalle taholle ilman yhteensopivaa tiedonhallintajärjestelmää?

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiassa on lisäksi otettava huomioon asiakkaan valinnanvapauden piirissä olevien palvelujen ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittaminen yhteen siten, että asiakkaiden tarvitsemat palvelut muodostavat tarpeen mukaisen kokonaisuuden. Tässä on erityinen huomio kiinnitettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, kansalaisten omahoidon osaamiseen ja omaan vastuun kantoon terveydestä.

Laki sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta

Lailla halutaan varmistaa asiakkaan ja potilaan turvallisuus sekä laadultaan hyvät palvelut. Lisäksi halutaan edistää yrittäjyyttä vähentämällä yrittäjien hallinnollista taakkaa.

Lakiluonnoksen mukaan nykyisistä, palvelun tuottajan toimintamuodosta riippuvaisista lupa- ja ilmoituskäytännöistä luovutaan. Sen sijaan siirrytään kaikkia palvelun tuottajia yhtäläisesti koskevaan rekisteröintiin ja toimivaan omavalvontaan, joka perustuu palvelun tuottajan ja viranomaisen väliseen luottamukseen.

Valinnanvapauslainsäädännössä säädettäisiin lisävaatimuksista, ehdotuksen mukaan palvelun tuottajan on turvattava palvelujen laatu, asiakaskeskeisyys, turvallisuus ja asianmukaisuus sekä valvottava niiden toteutumista. Palvelun tuottajalla pitää olla kattava omavalvontasuunnitelma.

Edellytetään siis palveluiden asiakaslähtöistä integraatiota ja maakunnalle sälytetään vastuu kustannusten kohdentumisesta oikein asiakkuuksittain huomioiden palveluiden käyttö ja laatu monituottajamallissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollosta puuttuu tällä hetkellä pääosin maakunnittaiset yhtenäiset kertomusjärjestelmät kansallisesta yhteensopivuudesta puhumattakaan.  Vuodesta 2007 on ollut tähän velvoittava lainsäädäntö. Nyt on viimeinen hetki ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin. Valtiovallalta odotan tässä vaiheessa riuskoja toimenpiteitä ja rahoitusvastuuta.

Kelan ylläpitämä Kanta- potilastietojärjestelmä on toiminnallisesti arkistojärjestelmä ja ei sovi sellaisenaan ammattilaisten aktiiviseen kliiniseen käyttöön. Kanta sisältää erinomaiset osiot potilaiden oman tiedon saantiin (Oma-Kan) ja sähköisen hyvin toimivan reseptiosion (E-resepti). Suomessa on pikaisesti käynnistettävä palveluväylä -tyyppisen alustan rakentaminen Kanta- alustan rinnalle, jotta ammattilaisten tiedon saanti turvataan ja kansalaisen ympärille voidaan rakentaa toimivat palvelukokonaisuudet sekä potilas/asiakastieto on saatavissa kauempanakin sijaitsevissa asiakkuuksissa. Samaa järjestelmää voidaan käyttää myös tuiki tarpeelliseen kansalaisten palveluiden saannin arviointiin, kustannusten seurantaan sekä hoidon vaikuttavuus- ja laatutiedon tuottamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *