Aihearkisto: Uncategorized

Pitäjänkoulusta maailman johtavaksi kouluttajaksi

Keskiajalla koulutus oli etupäässä kaupunkien säätyläisten etuoikeus. Kansanopetuksen vastuu uskonpuhdistuksen jälkeen siirtyi kirkolle. Kirkollinen kansanopetus sai jo 1600 -luvun jälkipuoliskolla vakiintuneet muodot. Tavoitteeksi tällöin otettiin, että jokaisen ehtoolliselle tulevan tai avioliittoon aikovan tulisi osata lukea painettua sanaa. Tätä varten jokaiseen seurakuntaan pyrittiin perustamaan vakituinen pitäjänkoulu, jossa opetustehtävät tavallisesti oli uskottu lukkarille. Tällainen pitäjänkoulu perustettiin vuonna 1756 Antreaankin ja sijoitettiin Kuukaupin Naarmasaaressa olleeseen pitäjäntupaan. Kirkkoherra Johan Lindström valvoi, että vanhemmat lähettäisivät sakon uhalla oppilaita kouluun.

Kun lukkareiden oli mahdotonta yksin levittää lukemisen taitoa, heidän kouluttamansa lahjakkaat nuorukaiset pantiin kiertämään kylästä kylään ja samalla antamaan opetusta. Kiertokoulutoimintaa varten seurakunnan palkkaamia kiertäviä opettajia oli vielä 1930 -luvulla. Tihenevä kansakouluverkko teki kiertokoulut tarpeettomiksi.

Suomessa alkuopetuksesta huolehtineet seurakuntien pitäjänkoulut syrjäyttivät kuntien ylläpitämät kansakoulut virallisesti vuonna 1866. Uudistusta oli lähdetty valmistelemaan jo vuosikymmen varhemmin tuomalla mm. valtionapu houkuttimeksi kunnille koulujen perustamiseksi.

Vuonna 1865 kansakoulujen perustaminen oli määrätty kunnan toimialaksi. Uusi kansakouluasetus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että koulu oli pakko perustaa. Perustaminen pysyi kuntien omassa harkinnassa. Kansan keskuudessa katsottiin kirkollisen kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Kaupungeissa kansakouluja perustettiin aktiivisemmin, sillä teollisuus tarvitsi lasku- ja lukutaitoisia kansalaisia eikä toimettomille lapsille ollut lapsityövoiman käytön vähentyessä parempaakaan käyttöä.

Antrean ensimmäiset kansakoulut perustettiin yksityisinä kunnan vitkuttelun takia – kirkkoherra Coranderin rahoittama koulu kirkonkylään ja Jenny Thesleffin rahoituksen turvin toiminut koulu Kavantsaareen vuonna 1869. Kunnallinen kansakoulu aloitti vuonna 1876 valtiopäivämies Tuomas Kuisman aloitteesta. Hänen poikansa valtiopäivämies Pietari Kuisman työn tuloksena perustettiin tulevan Vuoksenrannan kunnan ensimmäinen kansakoulu Korpilahden kylään vuonna 1879.

Suomalaisen koululaitoksen ensiaskeleet olivat vaatimattomat, nyt koulu on menestystarina. Peruskouluna tunnettuun yhtenäiskouluun siirryttiin vaiheittain vuodesta 1972 lähtien. Tämä jälkeen peruskoulua on kehitetty lukuisilla muutosohjelmilla. Se muodostaa pohjan toisen asteen ammatti- ja lukio-opinnoille sekä edelleen tiede- ja ammattikorkeakouluopiskelulle.

Suomen koulujärjestelmä ja suomalaisten kouluttautuneisuus on pitkään tunnettu myös maailmalla ja on ylpeyden aihe. Useana vuonna Suomen koulutusjärjestelmä on valittu jopa maailman parhaaksi. Myös nuorten tietotasoa mittaavat PISA (Program for Intelligence Student Assesment) tutkimukset ovat antaneet suomalaisten kannalta erittäin hyviä tuloksia ja nuorten ovat kansainvälisessä vertailussa maailman huipulla.  

Monissa maissa toki haluttaisiin ottaa mallia Suomen toimivasta järjestelmästä, mutta resepti menestykseen ei ole yksinkertainen, vaan koostuu monista osa-aluista. Yksi kulmakivi on Suomen peruskoulun maksuttomuus. Väkilukumme pienuudella ja kielellisellä yhtenäisyydellä saattaa olla vaikutusta korkeaan koulutuksen laatuun. Tärkeitä tekijöitä ovat myös perusteelliset opintosuunnitelmat unohtamatta korkeasti koulutettuja ja osaavia opettajia.

Perheemme voivat entistä huonommin, tämä luo uusia haasteita lastemme oppimiseen opettajille ja oppilaiden tukihenkilöille koulussa. Kodin ja koulun yhteistyötä tulee kehittää avoimempaan suuntaan. Lapsissa on tulevaisuutemme!

 

Teksti julkaistu alun perin Karjala-lehdessä.

 

 

Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on nähtävä ensisijaisesti koko palvelujärjestelmän uudistuksena. Kyse on palveluiden yhteensovittamisesta eli integraatiosta. Kansalaisen ympärille järjestetään yhteensopivaksi hänen tarvitsemansa terveyspoikkeamien arviointi ja diagnostiikka, sairauksien hoito, sosiaalityön tarpeen arviointi, sosiaalipalveluiden toteutus sekä ikääntyneiden ja vajaakuntoisten tarvitsemien palveluiden toteutus. Maakunta huolehtii järjestämisestä ja monien toimijoiden toiminnan laadun ja kustannusten seurannasta.

Terveyden edistämisellä ja omakohtaisella vastuun ottamisella hoidosta on tärkeä rooli kansalaisen hyvinvoinnille. Terveyden edistäminen ja omahoito ovat keskeinen osa etenkin kroonisten sairauksien hoidossa. Me päijäthämäläiset olemme olleet pioneerin asemassa näiden keskeisten kansalaistaitojen kehittämisessä. Valitettavasti käyttöönotto on tapahtunut kangerrellen huolimatta perusteellisesta tutkimusnäytöstä ja alueen osaajien koulutuksesta. Päijät-Hämeestä käsin on osaamista jaettu etenkin Tampereen erityisvastuualueelle ja muuallekin maahan. Mallia hyödynnetään Australiassa ja monissa Kauko-Idän maissa.

Keskeisenä tekijänä hitaaseen uusien toimintatapojen omaksumiseen on ehkä ollut terveydenhuollon ammattilaisten roolin muutos. Terveyden edistämisessä tai omahoidon tukemisessa vahvan ratkaisuja potilaan puolesta tekevän ammattilaisen rooli muuttuukin valmentajan, kansalaisen omaehtoista muutosta tukevaksi ammattilaisen rooliksi.

Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeessa kehitettiin kuuteen tapaamiskertaan pohjautuva omaa muutospystyvyyttä voimistava ja konkreettisten tavoitteiden asettamista tukeva toimintamalli 15 vuotta sitten. Tieteellisesti osoitettiin toimintamallin vaikuttavuus ja kansalaisten uusien elämäntapojen muutoksen pysyvyys.  TERVA -terveysvalmennustutkimus päättyi kahdeksan vuotta sitten. Siinä puhelimitse tuettiin huonossa sokeritasapainossa olevia sokeritautia sairastavia ja vuoden sisällä sydänveritulpan sairastaneita päijäthämäläisiä. Vertailuryhmään verrattuna kahdeksan vuoden terveys- ja sosiaalipalveluiden käytön seurantatutkimuksessa valmennuksessa olevat potilaat olivat terveempiä ja käyttivät seuranta-aikana keskimäärin 6000 euron edestä vähemmän sote -palveluja. Tämä tarkoittaa yhteensä Päijät-Hämeessä 35 miljoonan euron säästöä, jos kaikki 5000 samassa elämäntilanteessa olevaa potilasta reagoisivat samalla tavalla kuin tutkimusryhmän 800 potilasta.

Maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jaetaan kunnan ja maakunnan tehtäväksi. Valtio tukee toimintaa erillisen tuloksellisuuteen sidotun määrärahan avulla. Terveyden edistäminen kunnissa on kunnan perustoimintaan vaikuttamista. Se on päivähoidon ja koulun uusia toimintatapoja. Se on yhteiskuntasuunnittelun, liikuntapaikkojen ja yleisen hyvinvoinnin toteutusta.

Kolmannen sektorin eli vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toiminta on nivellettävä saumattomasti edellä kuvattuun perusmalliin, jota julkinen ja yksityinen sektori tuottavat tahoillaan maakunnassa sovittujen palveluketjujen ja toimintamallien puitteissa. Kunnan ja maakunnan yhteinen tuki on keskeinen tekijä vaikuttavan kolmannen sektorin elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

 

Viljelijän toimeentulo on etumme

Suomen oloihin, elinkeinoihin ja kauppaan ovat ulkoiset tekijät vaikuttaneet kautta vuosisatojen. Sotien jälkeisen Suomen merkittävin muutos Suomen maatalouteen ja elintarviketeollisuuden toimintaan oli Euroopan Unioniin liittyminen. Elintarviketeollisuuden maksamat maatalouden tuottajahinnat laskivat vuoden 1995 alussa keskimäärin 40 prosenttia. Viimeisen 15 vuoden aikana maatalouden kustannukset ovat nousseet 50 prosenttia ja tuottajahinnat 17 prosenttia. Tukijärjestelmiin tullut muutoksia ja joustamattomuutta. Talonpojan tili on pienentynyt ja uhkaa elinkeinon olemassaoloa.

Kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto oli 1990-luvun alkupuolelle asti harvojen yritysten hallussa, ja rajat pysyivät kiinni ulkomaiselta kilpailulta. EU-jäsenyys mullisti tilanteen. Elintarvikkeiden hintamuuri siirtyi Suomen rajoilta EU-maiden ulkorajoille. Tämä merkitsi maatalouden tuottajahintojen laskun ohella verojen muutoksia ja tuontikilpailua muista EU-maista. Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa toi kilpailuun lisää läpinäkyvyyttä myös ruuan hinnoissa.

Ruokamarkkinat ovat kansainväliset, joten toisessa maassa puhjennut kriisi voi vaikuttaa huoltovarmuuteen ja ruuan saatavuuteen myös Suomessa. Euroopan Unionilla ei ole huoltovarmuuspolitiikkaa. Se luottaa laajaan kokoonsa ja toimiviin sisämarkkinoihin.

Suomessa elintarvikkeiden omavaraisuutta osana huoltovarmuutta on pidetty tärkeänä. Suomi siirtyi omavaraiseksi leipävehnässä vasta vuonna 2008. Kahden viime vuoden sadonmenetysten vuoksi varastosta ei löydy juurikaan leipäviljakelpoista vehnää. Ruista on varastoissa ja varastot kattanevat kulutukseen niukasta sadosta huolimatta. Tarvitaan uutta kylvöalaa ja viljelyalan kasvattamista tukevaa politiikkaa.

Maataloutta kohtasi jo toinen katovuosi. Viime vuonna kylmyys ja sateet ja tänä vuonna lämpö ja kuivuus veivät sadon. Tämän vuoden kuivuus on koetellut koko Eurooppaa. Viljasato jää 50-80 prosenttiin normaalista. Viherrehusadon tulos on samaa luokkaa. Karjatilojen ahdinko on suurin. Jos tiloilla päädytään karjan vähentämiseen tai toiminnan lopettamiseen, tuotanto ei palaa.

Maataloutemme tarvitsee nopeasti tukirahoitusta päästäkseen kriisikauden yli. Hallitus on tehnyt lähes 90 miljoonan euron tukiesityksen, jonka toteutus alkaisi lähikuukusina. Maatalouselinkeinon ja huoltovarmuuden säilyttämiseksi tarvitsemme kuitenkin kipeästi uudenlaisia riskienhallinta keinoja. Ilmastonmuutos on tullut jäädäkseen ja siihen liittyvät ilmaston ääri-ilmiöt. On muistettava, että pellot ja metsät ovat tärkeitä hiilen sitojia ilmastotalkoissa.

Kaupan ja teollisuuden rooleja kotimaisessa elintarvikeketjussa on voitava tarkastella kriittisesti, kuten selvitysmies vuorineuvos Reijo Karhinen on todennut. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa on löydettävä kansalliset selviytymiskeinot ja turvattava kotimainen ruuan tuotanto. Valitettavasti rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole. Kaupan osuus elintarvikkeen kuluttajahinnasta on huimat 50 %. Saksalainen viljelijä saa viljatonnista neljänneksen enemmän kuin suomalainen. Kuitenkin leipä Saksassa maksaa kuluttajalle selvästi suomalaisen kuluttajan ostamaa vähemmän.

Maatalouden tuotteiden suoramyynti suoraan tiloilta on lisääntymässä. Viljelijöiden yhteiset tuottajatorit ja lähiruokaosuuskunnat sopivat suppealle joukolle tuotteita ja viljelijöitä. Tarvitaan pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotta maailman puhtaimpien elintarvikkeiden tuotanto jatkuisi. Katomenetysten korvaamiseksi saatu alimittainen kertakorvaus ei turvaa alkutuotantoa. Tarvitaan kansallinen yhteisymmärrys elintarvikeketjun toiminnasta ja siinä tulojen oikeudenmukaiseksi jakautumiseksi. Kotimainen elintarvikeomavaraisuus on yksi kansallisen turvallisuutemme peruspilareista.

Sote-tietojen jakaminen hyödyttää kansalaista

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittaminen toinen tosiaan tukeviksi kokonaisuuksiksi on kansalaisen näkökulmasta yhdenvertaisten palveluiden ja saatavuuden sisällön ohella yksi keskeisistä sote-uudistuksen tavoitteista. Tätä tarkoittaa usein toistettu sanaparsi ”palveluiden integraatio”.

 

Hoito- ja palveluketjuja on eri sairaanhoitopiireissä rakennettu jo vuosikymmenten ajan. Näissä palveluketjuissa roolitetaan kansalaisen ympärille palveluita tuottava organisaatio, ja eri ammattilaisryhmät. Sairaanhoitopiireissä tätä työtä on tehty perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja osin sosiaalipalveluiden tarpeet huomioiden. Tällä hetkellä voimassa oleva laki edellyttää, että palveluiden tuottajan on tehtävä terveydenhuollossa tutkimus- ja hoitosuunnitelma sekä sosiaalitoimessa arviointi- ja palvelusuunnitelma, ja välitettävä suunnitelma jatkohoidosta vastaavalle taholle. Nykytilanteessa kyseisiä suunnitelmia hyödynnetään kuitenkin valitettavan vähän. Päijät-Hämeessä palveluketjuja on rakennettu systemaattisesti jo vuodesta 2005 alkaen, viime vuosina edelleen kiihtyvällä tahdilla.

 

Sote-uudistuksen keskiössä on paljon palveluja tarvitsevien kansalaisten hoidon ja hoivan järjestäminen. Valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksessa hoito- ja palvelusuunnitelma jakautuu kahtia, yhteenveto-osaan sekä erikoisala- ja palvelualakohtaisiin erityissuunnitelmiin. Yhteenveto-osa olisi kaikille palveluntuottajille yhteinen, jonka eri palveluntuottajat saisivat käyttöönsä avatessaan kansalaisen sähköisen asiakastietojärjestelmän. Näin ollen esimerkiksi päivystyksessä kansalaisen jatkohoitosuunnitelman valmistelussa olisi mukana myös tieto potilaan muista asiakkuuksista, esimerkiksi tieto päihdehoidoista. Tämä auttaisi merkittävästi palveluintegraation toteutumisessa sekä ehkäisisi niin hoitojen päällekkäisyyksiä kuin myös potilaan väliinputoamista tarvittavien hoitojen ulkopuolelle.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käsittelyn yhteydessä on oppositio valiokunnassa esittänyt huolensa ja epäilyksensä palvelusuunnitelmien tietoturvallisuudesta. Mielestäni huoli on aiheeton.

 

Tulevaisuuden sote-palvelujärjestelmä tulee hyödyntämään nykyistä laajemmin tietoteknologiaa. Usean palveluntuottajan monituottajamalli vaatii toimiakseen nykyiset tuottajien asiakaskertomusjärjestelmät yhdistävän alustaratkaisun. Tämä olisi kehittyneempi versio nykyisestä Oma Kanta -järjestelmästä. Tämän alustajärjestelmän ytimessä on asiakkuuksien ja niiden sisältöjen hallinta sekä tiedot eri palveluiden käytöstä. Tällä tavoin ammattilainen pääsee hyödyntämään toisen palveluntuottajan hoitotuloksia omissa hoidon tavoitteissaan saamiensa oikeuksien puitteissa. Lisäksi maakunta hyödyntää tietoja palveluntuottajien laatu- ja kustannusseurannassa.

 

Kansalainen voi päättää tietojensa luovuttamisesta hoidon toteuttamiseen osallistuville tahoille jatkossakin itse. Yhteenveto-osan sisällöstä huolehtii hoidon kulloinenkin vastuutaho, ja yksityiskohtaiset palvelusuunnitelmat laatii kunkin erityisalan tuottaja. Nykylainsäädännön mukaisesti yksityiskohtaiset suunnitelmat eivät ole jatkossakaan kaikilta osin muiden toimialojen nähtävillä. Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelussa kirjatut asiakastiedot eivät tule olemaan muiden alojen nähtävissä.

 

Kansalaisten ei pitäisi suhtautua kielteisesti heitä koskevien tietojen jakamiseen palvelujärjestelmässä, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskeinen tavoite on integroida kansalaisen palvelut kunkin kansalaisen tarvetta vastaavalla tavalla.

Pohdintoja aktiivimallista ja sen kehittämisestä

Keskustavetoisen, pääministeri Juha Sipilän hallituksen linjaa on hallituskauden alusta asti ohjannut vahva työntekoon ja toimeliaisuuteen kannustaminen, ja sitä kautta vaalilupauksemme mukaisesti Suomen kuntoon saattaminen. Uudistuslistalla on ollut niin leikkauksia, rakenteellisia muutoksia kuin selkeitä resurssilisäysiä.

Työnteon on aina oltava joutenoloa kannattavampaa ja työttömien aktivointia voidaan pitää perusteltuna. Muissa Pohjoismaissa aktivointitoimenpiteet ovat paljon voimakkaampia kuin Suomessa, vuoden 2018 alusta voimaan tulleesta laista huolimatta

.

Kun katsotaan poliittista lähihistoriaa, huomaamme, että työttömien aktivointi on ollut varsin usein eri hallitusten työpöydillä, riippumatta hallituksen kokoonpanosta. Tukien leikkaukset ovat aiemmin kohdentuneet niihin, jotka eivät ole ottaneet vastaan työllistämis- ja aktivointitoimenpiteitä. Nyt voimassa oleva laki kohdentuu kaikkiin työttömiin ja sanktioperuste on epäonnistuminen omaehtoisessa työnhaussa, yrittäjyyden käynnistämisessä tai poisjäänti työvoimaviranomaisten aktivointitoimenpiteistä.

90-luvun puolivälissä Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana työttömien veroprosentti kaksinkertaistettiin työssä olevien veroprosenttiin nähden. 1990-luvun loppua leimasi lähes vuosittain päätetyt uudet työttömyyspäivärahan tiukennukset. Esimerkiksi vuoden 1997 päätöksellä nuorille, alle 25-vuotiaille kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, kun he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin.

Keskustan linja on aina ollut kansalaisen henkilökohtaisen kehitystarpeen toteuttaminen, eli haluamme luoda edellytykset sille, että kansalainen voi itse itseään kehittää. Eräs varsin kulunut sanonta kuuluukin; on paljon tärkeämpää opettaa kalastamaan, kuin antaa kalaa. Yksilön itsensäkin kannalta on henkisesti paljon merkittävämpää tienata elantonsa itse, vaikka ansiotaso ei olisi juurikaan erilaisia tukirahoja korkeampi. Pidän äärettömän hälyttävänä sitä kehitystä, jota kohti Suomessakin olemme kovaa vauhtia menossa. Kyse on periytyvästä huono-osaisuudesta, kun lapset imevät passivoivien vanhempien erimerkkiä jo aivan varhaislapsuudessa.

Keskustaa on pitkin hallituskautta turhaan syytetty niin sanotun köyhän asian unohtamisesta. Mielestäni asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen. Keskusta on turvannut huono-osaisten tulotason täsmätoimenpiteillä, kun on jouduttu tekemään samaan aikaan laajoja säästötoimenpiteitä.

Kun syksyllä käsittelimme aktiivimalli-lainsäädäntöä, oli meillä valiokunnassa mallin haasteet tiedossa. Tiedostimme, että varsinkin pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on usein myös terveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, sekä syrjäytymistä. Näillä henkilöillä on heikentynyt kyky toteuttaa aktiivimallin vaatimia toimenpiteitä. Korostimme, että vaikeasti työllistyville täytyy olla tarjolla myös heille sopivia työllisyyspalveluja sekä työkyvyn palauttamiseen vaikuttavia sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteitä. On myös muistettava, että pitkäaikaissairaus tai muu työkyvyttömyys on lähtökohtaisesti este olla työttömänä työnhakijana. Työttömyysetuuden lähtökohtana on, että työnhakija on työkykyinen, ja siten työmarkkinoiden käytettävissä.

Ensimmäiset raportit lain voimaantulon jälkeen kertovat osaltaan niistä huolista, jota lakia kohtaan jo ennen sen voimaantuloa oli asetettu. Tässä vaiheessa on erilaisia käsityksiä kuinka laajaan otokseen julkisuudessa esiintyneet aktiivimallin vaikuttavuustiedot perustuvat.

Osatyökykyisten tilanteen selvittämiseksi on sosiaali- ja terveysministeriö asettanut selvityshenkilöt arvioimaan, työttömien aktivoinnissa epäonnistumisen syitä ja miten aktiivimallia tulee kehittää. Työpaikkojen tarjonnassa sekä työvoimapalveluissa ja työttömien mahdollisuudessa osallistua niihin on suuria eroja maan eri osissa.

Työttömyysturvan sovittelu ei saa estää työn vastaanottamista. Tällä hetkellä omat ansiot siirtävät jäljelle jäävää työvoimatukea helposti yhdellä kuukaudella. Tätä ei kädestä suuhun elävän työttömän talous kestä.

Pidän hyvänä, että hallitus kehysriihessä sai aikaan päätöksiä, jolla aktiivimallia uudistetaan. Hallitus lisää TE-toimistojen henkilöstöresursseja yhteensä yli kahdellasadalla henkilötyövuodella. Lisäksi aktiivimallin määrittämäksi aktiivisuusehtoa kerryttäväksi työvoimapalveluksi tullaan uuden asetuksen perusteella katsomaan osallistuminen ammattijärjestöjen, kansalaisjärjestöjen tai yhteiskunnan järjestämään työllistämistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen. Kansalaisten huolia on siis kuultu, ja oikean suuntaisia korjaavia toimenpiteitä ollaan tekemässä. On välttämätöntä, että hallitus seuraa lain toteutumista ja reagoi jatkossakin niihin epäkohtiin, jota siinä ilmenee.

Meillä on talouden kasvun jarruna työn ja työvoiman kohtaan-ongelma. Tässä hetkessä meidän tulee lähteä suunnittelemaan tulevaisuuden sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamisen keinoja. Työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavaa. Parhaillaan on menossa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen asiantuntijatyö. Vuoden 2019 alusta otamme käyttöön reaaliaikaisen tulorekisterin. Nämä yhdistämällä voidaan kansalaiselle turvata vakiosuuruinen perustulo. Työllistyminen vähentää automaattisesti perusturvaa ja päinvstoin. Englannissa käytössä oleva Universal Credit -malli on yksi tapa yhdistää turva ja henkilökohtaiset tulot työn vastaanottamista tukevaksi.

Maakuntamme sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus vaakalaudalla

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomien mielipidepalstalla 11.4.2018

Kunnat ovat perinteisesti rahoittaneet sosiaali- ja terveydenhuollon toimintansa kunnallisverolla, saamillaan valtionosuuksilla ja asiakasmaksuilla sekä tuottaneet peruspalvelut itse. Päijät-Hämeessä kunnat kahta kuntaa lukuun ottamatta siirsivät vuoden 2017 alusta myös sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelunsa Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymälle. Rahoitusvastuu jäi edelleen kunnille.

Päijät-Hämeessä on pienistä tuloista ja matalista valtionavuista johtuen totuttu järjestämään kuntien talous säästävästi. Niukkuus on näkynyt myös sosiaali- ja terveystoimessa. Vuoden 2016 kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot olivat Päijät-Hämeen maakunnassa 3131 euroa asukasta kohden. Tämä on palveluiden tarve huomioiden 4 % alle maan keskiarvon ja kustannukset olivat kolmanneksi pienimmät Etelä- ja Pohjois-Karjalan jälkeen. Vastaavana ajanjaksona, vuonna 2016 olivat koko yhtymän alueella terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot pois lukien muu sosiaalihuolto 5 % alle maan keskiarvon, Suomen matalimmat. Yhtymän alueella terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut kustannukset olivat matalimmillaan Sysmässä 16 % alle maan keskiarvon. Seuraavaksi alhaiset olivat Lahden kustannukset 9 % alle maan keskiarvon. Alle maan keskitason kustannukset olivat myös Heinolassa, Hollolassa ja Hartolassa. Kustannukset olivat vastaavasti korkeimmat Myrskylässä, Padasjoella ja Kärkölässä.

Valtiovarainministeriö on julkistanut viimeiset arviot maakunnille ja kunnille tulevasta rahoituksesta maakuntauudistuksen toteutuessa vuoden 2020 alusta. Päijät-Hämeen maakunta saisi sote -rahoitusta lisää 184 euroa/asukas johtuen varhemmin toteutetuista säästöistä. Tämä on Pohjois-Karjalan ohella suurin maakunnalle tuleva rahoitus, joka maksetaan neljän vuoden siirtymäaikana. Vastaavasti Lahden ja Heinolan kaupungit sekä Sysmän ja Asikkalan kunnat tulevat saamaan osin merkittävääkin valtionosauuden lisäystä kuntaan jäävälle toiminnalle.

Maakunnan sote -toimintaansa saama lisärahoitus vuoden 2020 jälkeen on noin 40 miljoonaa euroa. Tämä rahoitus siis puuttuu myös tämän hetken sote -rahoituksesta. Koska kunnat vastaavat toistaiseksi perustuslain mukaisesti sote -palveluiden riittävyydestä, tarvitaan kunnilta vastuullisuutta päättäessään vuosien 2018 ja 2019 sote -menoista. Kuntien vastuulla on Hyvinvointikuntayhtymän tuottamien sote -palveluiden riittävyys ja laatu.

Kehittämistoimintaan tulee varata resursseja. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että eniten erikoissairaanhoidon palvelunkäyttöön ja siitä aiheutuviin kustannuksiin voidaan vaikuttaa parantamalla peruspalveluiden saatavuutta ja kansalaisten omaa vastuuta omasta hoidosta. Perusterveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, ennaltaehkäisevään perhe-, päihde- ja elämäntapatyöhön tarvitaankin lisää resursseja. Vasta tämän jälkeen voidaan odottaa lisäsäästöjä erikoissairaanhoidosta. Jonottaminen peruspalveluihin suuntaa kysynnän kalliisiin päivystysalkuisiin palveluihin erityisesti sijaintipaikkakunnalla.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän vuosien 2018 ja 2019 rahoitus on kriisissä. Kunnat eivät haluaisi antaa lisärahoitusta ja siksi on kuntayhtymä kehittänyt vaihtoehtoista rahoitusratkaisua, sairaalan kiinteistön antamista pantiksi pankkilainaa vasten. Kyseinen laina tulee kuitenkin maksaa takaisin eikä paranna maakunnan pitkäaikaista rahoitustilannetta lainkaan. Nyt tulee kiinnittää valtiovallan huomio Päijät-Hämeen tukalaan tilanteeseen. Minusta ei ole oikeudenmukaista, että asiansa hyvin hoitanut maakunta joutuu kärsimään tehokkaasta sote -toiminnastaan. Osa tuosta 40 miljoonan euron kustannustehokkuudesta tulee saada maksuun jo vuosien 2018 ja 2019 aikana ja turvata näin maakunnan asukkaille riittävät ja laadukkaat sote -palvelut. Toiminnan supistaminen ja henkilökunnan vähentäminen ei ole realistinen vaihtoehto ja johtaa entisestään heikentyvään palveöutasoon.

Kohti työllistävää sosiaaliturvaa

Työ on murroksessa.  Aika, jolloin työtä tehtiin pääasiassa tiettynä aikana kiinteässä paikassa, on päättynyt. Meidän suomalaisten vakavana haasteena on vastata työn murrokseen niin, että työn syntymistä voidaan helpottaa ja samalla turvata työntekijän turva myös jatkossa.

Työn pirstoutuminen osa-aikaisiksi ja lyhytaikaisiksi työsuhteiksi on yleistynyt. Digitaalisilla markkinoilla ja sähköisillä alustoilla tehtävä työ on usein työnantajatonta työtä. Teemme itse työn tilaamalla esim. tuotteita sähkömyynnistä. Valtioille tämän kaltaisesta liiketoiminnasta on vaikea kerätä veroja ja vakuutusmaksuja, koska toiminta on ylikansallista ja valvonta on vaikeaa. Työstä kerätyillä veroilla ja liikevaihdon veroluonteisilla maksuilla kustannetaan kuitenkin meidän suomalaisten perusturva kuten sairauden ja työttömyyden aiheuttamat kustannukset. Suomi on maailman tasa-arvoisimpia ja hyvinvoivimpia maita monella mittarilla mitattuna. Tuloeromme ovat maailman pienimpiä hyvän perusturvan ansiosta.

Työn, työelämän ja työmarkkinoiden muutoksessa on erityisesti pidettävä huoli nuorista. Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat vakavimpia yhteiskuntamme ongelmia.

Suomessa on tunnistettu nykyisen sosiaaliturvan monimutkaisuus ja sen aiheuttamat esteet työn vastaanottamiselle. Perustulo on hallituksen kokeilu, työllistyykö pitkäaikaistyötön tasasuuruisella sosiaaliturvalla, jota työllistyminen ei poista. Pitkäaikaistyöttömän ei monesti kannata ottaa lyhytaikaista ja epävarmaa työtä vastaan, koska ensimmäisistä tuloeuroista saattaa jäädä käteen alle 20 senttiä. Lisäksi työtulon ja työttömyysturvan yhteensovittaminen saattaa siirtää sosiaaliturvan maksatusta.

On etsittävä uusia keinoja työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen. Suomessa toteutetaan reaaliaikainen tulorekisteri siten, että kaikki palkkatiedot näkyvät verottajan ja Kelan tietojärjestelmissä vuoden 2019 alusta sekä Kelan ja muiden tahojen maksamat etuudet vuoden 2020 alusta lähtien. Reaaliaikainen tulorekisteri tekee talouden ja verotuksen ennakoimisesta nykyistä helpompaa erityisesti silloin, kun henkilö saa tuloa useasta eri lähteestä ja tulo on epäsäännöllistä.

Samanaikaisesti on aloitettu parlamentaarisesti ohjattu perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuksen selvitystyö. TOIMI-hankkeen tehtävänä on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta, joka voitaisiin toteuttaa seuraavalla vaalikaudella. Eri perustein maksetut sosiaali- ja työttömyyskorvaukset ovat tavoitteena yhdistää kansalaisen yhtenäiseksi perusturvaksi.

Yhteensovittamalla reaaliaikaiset kuukausittaiset työtulot yhtenäisen perusturvan tulojen kanssa voidaan automatisoida työtulojen kasvaessa perusturvan pieneneminen portaattomasti ja taata kansalaisille yhteisesti sovitun tasoinen katkeamaton perusturva. Tämä menettely pienentää työn vastaanottamisen esteitä ja kannustinloukkuja sekä tekee työn vastaanottamisen motivoivaksi kaikissa tilanteissa. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Tilanteeseen nähden paras mahdollinen sote

Julkaistu Itä-Häme lehdessä 17.3.2018

Viime viikkojen puhutuin asia on ollut hallituksen lakiesitykset koskien maakunta- ja sote -ratkaisua. Kyse on itsenäisyyden ajan yhdestä merkittävimmistä päätöksistä, onhan toimialan liikevaihto yli 25 miljardia euroa.

Uusi sote -malli ei ole täydellinen, mutta tähän tilanteeseen paras mahdollinen.

Suomen väestö ikääntyy nopeasti, huoltosuhteemme muuttuu. Kahden vuosikymmenen jälkeen on arvioitu, että väestöstä käy työssä vain 30 %, nyt lähes 50%. Suomen huoltosuhteen muutos on Euroopan voimakkainta. Nykyinen pitkään jatkunut epävarma tilanne on jo ajanut sote-sektorin sekavaan tilaan. Yksityisten palvelutuottajien haltuun on kiihtyvällä nopeudella siirtynyt etenkin lastensuojelun ja vanhustenhuollon yksiköitä. Kunnat ulkoistavat epävarmoina myös terveyspalveluitaan ja suuret yksityiset toimijat hierovat malttamattomina käsiään toivoen uudistuksen kaatumista. Näin ei kuitenkaan saa käydä.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän sopeutukset johtuvat valtiovarainministeriön motivoimista kuntien säästöpaineista. Mitä enemmän kunta säästää sote -menoissa ennen maakuntauudistusta, sitä suurempi on uudistuksen jälkeinen valtionosuus kunnalle jäävään toimintaan. Vastuullisuutta tulee olla päättäjillä palveluiden kuntakohtaisesta riittävyydestä. Maakuntamme sote -palveluiden tarve on 6 % yli maan keskitason, kuvastaen ikääntymistä ja sairastavuutta. Valtiovarainministeriön vuosien 2018-2019 ennusteisiin perustuen Päijät-Hämeen maakunnalta puuttuu 40 miljoonaa euroa vuodelta 2020 palvelutarveperusteisesti laskien. Siis lähes sama summa puuttuu jo nyt. Kuntakohtaisesti Heinolassa ja Sysmässä tulevat valtionosuudet kasvamaan vuoden 2020 jälkeen ja Hartolassa vähenemään, koska sote -osuus kunnan menoista on suuri.

Kun tarkastellaan tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa, jo aiemmin perustuslakiongelmiin törmänneiden suurkunta- yms. hankkeiden jälkeen asiantuntijoiden kesken vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys siitä, että järjestämisvastuun kokoaminen tuleville maakunnille on hyvä perusratkaisu. Kuitenkin maakuntien järjestämisosaamiseen sekä strategiseen palveluiden järjestämiseen on kiinnitettävä huomiota ja siihen on annettava tukea ja alkuun lisäresursseja.

Yksi keinona sote -uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden palveluiden laadun paranemisen ja hoidon yhtäläisen saatavuuden asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta, on valinnanvapauden käyttöönotto peruspalveluissa. Hyvin suunniteltu ja toteutettu valinnanvapaus parantaa hoidon järjestäjien kannustimia sekä onnistuessaan parantaa hoidon laatua. Koska valinnanvapaus on kokonaisuudessaan varsin mittava ja uudenlainen järjestelmä, viisainta olisi laajentaa se käyttöön vaiheittain, kokeilujen kautta. Näiden kokeilujen ja kehitettyjen korvausmallien ja ohjausjärjestelmien perusteella ratkaisuja on hyvä kehittää haluttuun suuntaan.

Yhtenä tärkeimmistä valinnanvapauden ja koko soteuudistuksen onnistumisen peruspilareista on toimivat, yhteensopivat tietojärjestelmät. Ilman koko palveluntuottajaverkon kattavaa tietojärjestelmää emme pääse siihen tavoiteltuun lopputulokseen, jossa potilastiedot kulkevat reaaliaikaisesti palveluntuottajalta toiselle. Vain siten saamme luotua tavoitellut, integroidut ja toimivat hoitoketjut. Nykyisin monen kansalaisenkin käyttämä Oma Kanta –palvelu on sarjassaan toimiva, mutta luonteeltaan se on arkistojärjestelmä, ei ajantasainen potilastietojärjestelmä. Eri palveluntuottajat yhteen integroiva tietojärjestelmä tuottaa maakunnille samalla niiden tarvitseman hallinnollisen tiedon keskenään kilpailevien palvelutuottajien arvioimiseksi ja kermankuorinnan estämiseksi. Päijät-Hämeen viimeaikaiset tietojärjestelmäongelmat ovat varoittava esimerkki ongelmista, joihin puutteellisella varautumisella voidaan joutua.

Viikko tet-harjoittelijan silmin

Moi!

Olen Ossian Paaso 15v. Olen yhdeksännellä luokalla ja olen ollut tetissä 12-16.2 Martti Taljalla ja hänen avustajallaan Markku Karjulalla täällä eduskunnassa. Tet-jakso on ollut mielenkiintoinen, olemme käyneet useissa eri kokouksissa joissa ajankohtaiset aiheet ovat puhuttaneet. Oma mielenkiinto ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin on kasvanut suuresti viikon aikana. Olen tavannut monia poliittisesti tärkeitä henkilöitä ja olen päässyt ottamaan yhteiskuvan pääministeri Juha Sipilän kanssa. Olen päässyt seuraamaan kun edustaja Talja esittelee eduskuntaa vierasryhmälle. Olemme osallistuneet eduskunnan kyselytunnille joka oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, suosittelen kaikille kykeneville lehtereillä vierailemista torstaisin klo 16. Opin myös paljon puolueiden eroja ja mitkä ovat puolueiden priotiteettejä. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut silmiä avaava kokemus oli hyvä huomata sisältäpäin kuinka eduskunta toimii.

Ossian Paaso

Sukumme tärkeiden paikkojen löytäminen Karjalassa

Meillä siirtokarjalaisilla on voimistuva haaste, miten löydämme sukumme kotipaikoille, kun ei ole enää ketään opastamassa noille ikivanhoille sijoille. Toisaalta voimme kysyä, miten kauan mennyttä maailmaa, mikä ei koskaan palaa, on tarkoituksenmukaista kantaa mukanaan. Itse muistutan juurista aina, kun vain on siihen mahdollisuus. Jälkipolvet ovat jo kuulleet menneestä kyllästymiseen. Tavatessani uusia ihmisiä suvun juurien tullessa esille lähempää tuttavuutta tehtäessä, tiedustelen aina – mistä kunnasta, mistä kylästä ja mistä talosta suku on kotoisin.

Uusi teknologia tekee mahdolliseksi matkailla noilla omilla juurilla omassa keinutuolissa istuen tai konkreettisesti hyödyntää teknologiaa kotiseutumatkailussa suunnistettaessa kotipaikoille ilman opastusta. Monelle on varmasti tuttu Google Maps -ohjelmisto, jolla voi matkailla keskeisimpiä menetetyn alueiden teitä pitkin, nähdä tienvarsimaisemia sekä saada tietoa ravitsemus- ja majoitusliikkeistä.

Metsäpirtin kuntaan, sen historiaan, kyliin, taloihin, väestöön ja sen henkilöhistoriaan voi tehdä erinomaisen hienon matkan kotisohvalla osoitteella www.metsapirti.net/wiki/. Kalevi Hyytiä on tehnyt suurtyön rakentaessaan yhdessä poikansa kanssa työvälineen kartoista ja tiedostoista poimittavan informaation tallentamiseen. Kivennapa-seuralla on vastaava työväline käytössään. Tiedostopohja on monistettavissa ja yksityiskohtaisten tietojen täyttö on seuran omasta aktiivisuudesta kiinni. Myös muutamalla muulla pitäjäseuralla on vastaavia kartasto- ja tiedostohankkeita meneillään.

Google maps -kartasto luo myös pohjan uusien karttalehtien kiinnittämiseen oikeaan koordinaatistoon.  Kyseinen kaupallinen tiedosto ei ole yksityiskohtainen ja siksi on tarpeen maastossa liikkumista varten liittää vanhoja alkuperäisiä maanmittauslaitoksen hallussa olevia topografikarttoja (1:20000 tai 1:100000) kyseiselle alustalle siten, että kartta on maaston kanssa yhdenmukainen. Meillä on työn alla Vuoksenranta -seurassa ja omassa sukuseurassani hanke, jossa tavoitteemme on tehdä yksinkertainen, helposti monistettava ja tiedostona tabletilla tai älypuhelimella matkalle mukaan otettava kartta ja paikantamisväline. Talojen ja muiden kiinnostavien kohteiden paikat voidaan merkitä karttaan tai käyttää topografikarttaa sellaisenaan. Karttapisteisiin voidaan liittää erikseen avattavia historia-, talo- ja henkilötietoja.

Uudet paikannusvälineet hyödyntävät sekä länsimaista GPS -järjestelmää että venäläisiä CLONASS -satelliitteja. Kahden järjestelmän käyttö nopeuttaa paikantamista ja tuo siihen tarkkuutta, onhan käytössä 24 satelliittia pelkkää GPS -paikannusta enemmän.

Itse olen hyödyntänyt Karjalan matkailussani australialaista kaupallista karttojen koordinaatistoon sijoitteluohjelmaa. Ohjelman ongelma on suhteellinen kalleus ja käyttäjäkohtainen päätelaitemaksu. Ennen matkaa kohdealueen topografi- ja muut kartat sijoitetaan koordinaatistoon tietokoneella ja valmis kartasto siirretään tabletille passiiviseksi tiedostoksi mukaan matkalle. Kartastoon voidaan lisätä muista lähteistä yksityiskohtaisia koordinaatistotietoja koskien tärkeitä matkakohteita. Liikuttaessa ennen tuntemattomassa maastossa kulkijalla on kaiken aikaa tiedossa oma sijainti ja kohteen sijainti. Näin avautuu koko luovutettu alue joskus unohtuvine kylineen ja taloineen uudelle luovutetun alueen matkailulle. Kannustan tutustumaan ainutlaatuiseen Karjalan luontoon ja naapurikuntiin laajemmin.

Omatoimimatkailun onnistumisen edellytys on tarkka matkasuunnitelma, etukäteen hankittu tieto matkakohteista ja tietojen mukaanotto matkalle. Karttajärjestelmän tarkkuudesta kertoo viimekesäinen kokemus. Karjalan -matkallamme palasimme Prääsän tietä Petroskoista kohden Sortavalaa. GPS -paikannustekniikkaa hyödyntävän digitaalisen kartan avulla pysähdyimme juuri vanhalle rajalle muistelemaan sen merkitystä ja ikuistamaan maisemaa myös digitaalisesti. Olemme vahvasti digiajassa.