Kirjoittajan arkistot:admin

Maakunnat kuntien elinkykyisyyden turvaajina

Näin eduskuntavaalien alla käy keskustelu vilkkaana maakuntien tarpeellisuudesta. Lisäävätkö maakunnat byrokratiaa vai poistavatko ne sitä? Perustuslakivaliokunnan lausunnossa maakuntien perustamisesta ei ollut huomautettavaa.  

Maakunnat ovat yleinen tapa järjestää Euroopassa kuntaa suurempien ja valtiota pienempien alueiden hallinnon järjestämiseksi. Suomessa kunnat perustettiin vuonna 1865 annetun asetuksen perusteella ja olivat puolen maakunnan kokoisia. Asiointitehtävien lisääntyessä sekä kulku- ja viestivälineiden ollessa kehittymättömiä kuntia lähdettiin jakamaan yli 100 vuotta sitten. Tällä hetkellä mahdollisuudet ovat toisin ja kansalaisen asioinnin heikentymättä paljon asioita voitaisiin siirtää kuntaa suuremmille alueille. 

Maakunta olisi luonteva yhteistoiminta-alue. Pohjana olisivat lähes samoin rajoin toimivat maakuntien liitot, ELY- ja TE -toimistot sekä sairaanhoitopiirit. Tarvitaan myös kuntien taloudellisten erojen suurenemisesta johtuen leveämpiä hartioita hoitamaan kalliita ja satunnaisia palveluja. 

Valtiovarainministeriön tuoreen selvityksen mukaan maakuntien sote -rahoituksessa on yli 9 prosentin ero verrattuna palveluiden tarpeeseen. Maakuntien välisen eron muodostumiseen vaikuttavat keskeisimmin elinkeinotoiminnan keskittyminen, muuttoliike sekä väestön epätasainen ikääntyminen ja sairastavuus. Nykyinen valtionosusjärjestelmä ei ole kyennyt tasaamaan näitä kuntien taloudellisen kantokyvyn eroja.  

Maakuntalaki esitykseen oli rakennettu sisään uusi pysyvä välinen kuntien ja maakuntien talouksien tasaukseen. Tämän ansiosta maakuntien rahoitus olisi korjattu viiden vuoden aikana vastaamaan todellisia maakuntien sote -palveluiden tarvetta.

Meidän tulee kyetä sopimaan kiihkottomasti kuntien ja tulevien maakuntien tehtävien ja talouden hoidosta. Oikein suoritettuna maakuntauudistus vähentää byrokratiaa, vähentää kuntien asukkaiden taloudellista eriarvoisuutta ja yhdenmukaistaa palveluiden saatavuutta.

 

Yrittäjä elää tilauksista

Tarvitsemme Suomessa ja Päijät-Hämeessä uutta työtä, jotta pystyisiimme ylläpitämään nykyisen sosiaaliturvan, terveydenhuollon, vanhusten- ja vammaisten huollon sekä koulutuksen tason. Tätä varten ensi hallituskaudella tarvitaan 100 000 uutta työpaikkaa.

Päijät-Hämeen alueen elinkeinotoiminnan ja julkisen sektorin tulee hyödyntää alueen vahvoja tiede- ja ammattikorkeakouluja koulutuksen tuottajina sekä toimintansa laadun arvioinnissa sekä tuotekehityksessä. Koulutuksessa olevat opiskelijat tarvitsevat harjoitustöitä. Kannustan alan yrityksiä tarjoamaan opiskelijoille opinnäytetöiksi heidän toimintaansa hyödyttäviä selvityksiä.

Yrittämisessä turhan byrokratian ja säännösten purkamista tulee jatkaa. Alueiden elinvoimaisuutta ja osaavan työvoiman saatavuutta tulee vahvistaa alueen kuntien yhteistyöllä, verokannustimin ja kehittämällä pitkäjänteisesti liikenneyhteyksiä. Yrittäjien jaksamisesta, omistajuuden vahvistamisesta sekä kasvuhakuisten yritysten rahoituksen saamisesta on huolehdittava.

Työttömyys merkitsee yhteiskunnalle osaamisen ja voimavarojen hukkaamista. Lahden ja Päijät-Hämeen erityisongelma on rakenteellinen työttömyys. Erityinen pitkäaikainen ongelma on sitkeä nuorisotyöttömyys. Ohjaamotoiminnan ohella nuorten erityisongelmiin tarvitaan osaamista ja resursseja.

Päijät-Hämeen yritysten osaamistarpeet ja työttömien osaaminen eivät kohtaa. Työnantajien, työvoimaviranomaisten, koulutuspisteiden ja sote -viranomaisten on sovittava yhdessä kuntoutus-, koulutus-, työkokeilu- ja työllistämismallit.

Ikäihmisten palvelut ovat kokonaisuus

Kun seuraa julkista keskustelua ikäihmisten asemasta yhteiskunnassamme, yleinen huolenaihe, aivan oikein, ovat paljon palveluja tarvitsevat ympärivuorokautisessa hoivassa asuvat ihmiset. Mielikuva laadusta liittyy riittävään hoitajamitoitukseen. Hoiva-asumisessa sisältö on aivan ratkaiseva, ja siihen vaikuttaa riittävän henkilöstön ohella myös työn tekemisen tapa. Henkilökuntaa tulee kuulla, koska he ovat työnsä asiantuntijoita.

Keskustelua tulisi laajentaa koskemaan koko vanhuspalvelujärjestelmää – miten tuetaan kotona asumista, miten tuetaan ikääntyneiden kykyä ylläpitää ja kehittää jäljellä olevaa toimintakykyään? Jokainen meistä haluaisi asua mahdollisimman pitkään alkuperäisessä kodissaan.

Lähtökohtana keskustelussa on muistettava, että nykyisin riippumatta siitä, kuka palvelut järjestää, on kunta vastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveyspalveluista. Nykyisin kunnat tai kuntayhtymät kilpailuttavat palveluntarjoajat asukkaiden puolesta, ja palvelun käyttäjällä on varsin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen asiakkaaksi päätyy. Kannan huolta pienten yritysten kyvystä kilpailla hoito- ja hoivamarkkinoilla. Pienet, usein vain muutaman työntekijän yritykset, tuovat hoidettaville tuttuutta ja kaivattua turvaa. Tähän pienten yritysten aseman parantamiseen sote-uudistus toisi parannusta, palvelusetelin korvaavan asiakassetelin arvo on julkisen tuottajan oman vastaavan toiminnan kustannuksiin perustuva arvo.

Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien vanhusten lisäksi erityisen tärkeää olisi nyt panostaa niihin ikäihmisiin, jotka tarvitsevat vielä suhteellisen vähän palveluita. Tässä vaiheessa toteutetut ihmisen omaehtoista toimintakyvyn säilyttämistä tukevat toimenpiteet ovat avainasemassa. Ikihyvä Päijät-Häme –hankkeessa toteutettu selvitys osoittaa, että sangen lyhytkestoisella asioihin puuttumisella voidaan merkittävästi vaikuttaa toimintakyvyn eri osa-alueisiin ja näin estää ennenaikaista toimintakyvyn menetystä. Tutkitusti lihaskunnon ylläpito on keskeistä koko toimintakykyisyyden säilymiselle. Siis kaikki yhdessä liikkumaan! Naapurin kutsuminen mukaan tukee myös hänen kuntonsa ylläpitoa.

 

Hoiva-asumisen henkilöstömitoitus lakiin

Esperi Caren vanhuspalveluyksiköissä tapahtuneet laiminlyönnit ovat nostaneet keskusteluun vanhuspalvelujen tilan. Ongelmia on ollut ja on niin yksityisissä kuin julkisen puolen hoivayksiköissä.Useimmissa asumisyksiköissä palvelu saa kiitosta asukkailta ja omaisilta sekä henkilökunta viihtyy työssään. Hoivayksiköiden ongelmiin on puututtava, niiden syyt on selvitettävä ja korjauksiin on ryhdyttävä heti. Hyvä johtaminen ja henkilökunnan kuuleminen on usein lähtökohta uudistumiselle.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo tulkitsee Etelä-Suomen Sanomissa (30.1.2019), että tämänhetkiset ongelmat johtuvat nykyisestä tavasta järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Vastuu kuntalaisten hoidosta ja hoivasta on kunnalla itsellään. Kunnat kilpailuttavat palveluntuottajat, ja valitsevat yleensä toimijat asukkaiden puolesta. Näin ollen asukkaalla ei ole epäsopivaa toimintaa kokiessaan muuta vaihtoehtoa kuin valittaa tai tyytyä kohtaloonsa, ja valitettavan usein molemmilla toimintatavoilla on sama lopputulos.

Monet ovat ehtineet kuvata hoivapalveluyksiköiden yksityistämiskokemuksia viimeiseksi naulaksi sote -uudistuksen arkkuun ja väittäneet, että uudistus pahentaisi tilannetta. Päinvastoin, sote -uudistuksen tuleva valinnanvapaus ja asiakassetelimalli mahdollistavat asukkaalle valita itse toivomansa hoivapalveluiden tuottaja, hinnan ollessa kaikille sama. Tällöin huonoa laatua tuottavat ja riittämättömällä henkilökunnalla työskentelevät asumisyksiköt häviävät pois markkinoilta. Kukaan ei halua muuttaa niihin asumaan.

Maakunnilla isompina järjestäjinä tulee olemaan resursseja ja kokemusta yksityisen ja julkisen tuottajan valinnassa sekä palveluiden laadun seurannassa. Asukkaiden hyvinvoinninarvioinnissa tulisi käyttää seurannan välineitä, mittareita. Monet kunnat ovat valinneet oman toimintansa ja yksityisen toiminnan seuraamiseen THL:n johdolla kehitetyn RAI -seurantajärjestelmän. Asukkaan hyvinvointia, ruokailua, hoitoisuutta ja toimintakykyisyyttä seurataan määrävälein ja kirjataan seurantajärjestelmään, parhaimmillaan automaattisesti päivittäiskirjaamisen yhteydessä. Asukkaan henkilökohtainen hoivasuunnitelma tulee tehdä huomioiden seurannan osa-alueet. Saatuja seurantatuloksia voidaan käyttää asukkaan hyvinvoinnin pitkäaikaisseurantaan ja yksikön toiminnan kehittämiseen sekäyksiköiden ja hoivalaitosten väliseen vertailuun. Järjestelmää voidaan hyödyntää myös hoitohenkilökunnan mitoitukseen asukkaiden hoitoisuuden mukaan.

Vanhusten ympärivuorokautisen palveluasumisen laatusuosituksen mukainen hoitajamitoitus on 0,5 työntekijää asukasta kohden. THL:n tuoreen selvityksen mukaan perustuen omailmoituksiin julkisen tuottajan mitoitus oli 0,66 ja yksityisen palveluntuottajan keskiarvo 0,64. Yksiköitä, joissa mitoitus oli alle 0,5 oli 84 yksikköä, yhtä paljon julkisella ja yksityisellä tuottajalla.

Tarvitsemme tässä vanhusten laitoshuollon kriisissä yksiselitteisen lakiin viedyn henkilömitoituksen alarajan, 0,7 hoitajaa asukasta kohden. Tämä helpottaa hoitajamitoituksen arviointia. On esitetty lisäksi epäilyjä mitoitusilmoitusten paikkansapitävyydestä. Asia voidaan todentaa ainoastaan jälkikäteisellä toteutuneiden työvuorolistojen tarkastuksella valvovien viranomaisten toimesta. Tarvitsemme ryhdikkäitä ja nopeasti korjaavia toimenpiteitä. Lapsista, vanhuksista ja vammaisista huolehtiminen on aina ollut maassamme kunnia-asia, ja se ei saa hämärtyä. Korkeita voittoja tavoitteleva liiketoiminta kyseenalaisine korkokikkailuineen ei mielestäni sovellu hoito- ja hoivatyöhön.

Huoleni yksityisten hoivalaitosten mitoituksesta

Vanhusten hoivapalveluyksiköiden hoitajamitoitus on lailla ja asetuksilla säädetty. Vuosien ajan mitoitusta on mitattu tiettynä, kaikkien tuntemana viikkona, keväisin. Kaikki tietävät kyseisen viikon ja tapasin vasta viime keväisestä selvityksen tehneen vaalipiirimme eduskuntavaaliehdokkaan. Hän väitti tutkimuksen tuloksiin viitaten, että julkisella tutkimuksen mukaan mitoitus on heikompi, johtuen nimenomaan yksityisten toimijoiden mahdollisuudesta varautua tarkastuksiin.

Uskon tuohon tutkimustulokseen, kun tiedetään mitattava viikko. Siihen yksityinen panostaa tuntityöläisiä riittävän määrän, mutta julkisella ei ole mahdollisuutta moiseen venkoiluun. 

Olen ollut Helsingissä vuosikymmeniä tehostettua palveluasumista tuottavan säätiön (Omakotisäätiö) hallinnossa mukana. Vuosia sitten oli nähtävissä kilpailutuksissa, että suuret monikansalliset yritykset tulivat markkinoille tarjoamalla ilman laitoksen rakentamisen aloittamistakaan selkeästi eettisesti vahvalla pohjalla olevan säätiön hintatasoa alemmalla hinnalla palveluja.

Olen toistuvasti esittänyt eri valvovien viranomaisten luona ja STM:ssä, että henkilökunnan mitoituksen arviointi pitäisi tapahtua jälkikäteisesti useina eri satunnaisesti valittuina otoksina pitkin vuotta toteutuneista työvuorolistoista. Tällä hetkellä valvovilla viranomaisilla ei objektiivisen kuvan saamiseksi ole muuta mahdollisuutta kuin toimia kyseisellä tavalla.

 

Asiakasmaksulaissa mukana erinomaisia uudistuksia

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain uudistus ei ole niin huono, kuin julkisuudesta voisi päätellä. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko esitteli keskiviikkona eduskunnan lähetekeskustelussa hallituksen esityksen uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaiksi. Uudistus sai etenkin opposition kansanedustajilta rajua kritiikkiä.

Lakiesitys yhtenäistää maksukäytäntöjä koko maassa ja asiakasmaksuja voidaan periä vain laissa nimetyistä käynneistä. Erityisesti lakiesitys yhtenäistää pitkäaikaisen hoiva-asumisen ja laitoshoidon asiakasmaksukäytäntöjä ja takaa kansalaiselle riittävän käyttörahan. Mitä kiisteltyyn terveyskeskusmaksujen ”välikattoon” tulee, tulevilla maakunnilla säilyy jatkossakin oikeus nykyisenkaltaisiin kuntien käytänteisiin – joko vapauttaa potilaat kokonaan terveydenhuollon peruspalveluluiden asiakasmaksuista tai sopia muutaman maksun katon käytöstä.

Paljon palveluita käyttävien kansalaisten maksujen kasvusta huoli on ylimitoitettu. THL:n tuoreen selvityksen mukaan useiden matalampituloisten asiakasryhmien maksut tulevat alenemaan.

Maksukaton kertymiseen oikeutettuja asiakasmaksuja hyväksytään merkittävästi lisää. Uusina maksulajeina tulevat mukaan mm. suunhoidon palvelut, kotisairaanhoidon ja kotisairaanhoidon palvelut, ensihoidon palvelun maksut ja toimeentulotuesta maksetut maksut. Erilaisten etäpalveluiden sekä päihde- ja mielenterveyshuollon avopalveluiden sisällyttäminen maksukattoa kerryttäviksi palveluiksi on erinomainen asia. Alaikäisten terveyspalvelut on tarkoitus säätää kokonaan maksuttomiksi. Veteraanit saavat terveys- ja hammashuollon palvelut ilmaiseksi.

Ennaltaehkäisevästä hoidosta ei myöskään peritä asiakasmaksuja. Monet sairaanhoitajakäynnit ovat luonteeltan potilaan omahoidon ohjausta tai sairauksien ennaltaehkäisyä tyypillisissä kansansairauksissamme sokeritaudissa ja verenpainetaudissa. Ainakin nämä sairaanhoitajakäynnit voisivat olla potilaalle maksuttomia.

Lakiehdotuksen mukaan maakunnalla tulee olemaan uusi velvollisuus seurata maksukaton kertymistä. Tämä on erinomainen asia. Tällä hetkellä kansalainen joutuu itse seuraamaan katon täyttymistä ja toimittamaan kuitit päätöksentekijälle saadakseen vapautuksen tulevista maksuista.

Lakiehdotuksen mukaan palvelun tuottajan tulee informoida kansalaista mahdollisuudesta saada huojennus tai vapautus asiakasmaksusta maksukyvyttömyyden vuoksi. Varattomille asiakasmaksuhuojennuksesta tulee ensisijainen toimenpide toimeentulotukeen verrattuna.

Maksukyvyttömyys ei voi olla valmisteilla olevan lain mukaan hoidon tai hoivan este. Lain mukaan kaikkein on saatava yhdenvertaisesti hoitoa sairautensa hoitoon tai sosiaalisten ongelmiensa voittamiseen.

Uuden asiakasmaksulain on tarkoitus tulla voimaan yhtä aikaa sote-uudistuksen kanssa vuoden 2021 alusta.

 

Päijät-Hämeen työllisyys on yhteinen asiamme

Vuoden 2008 laman jälkeen tällä hallituskaudella on kansantaloutemme vihdoin lähtenyt kasvuun ja valtion velkaantumisen kasvu on taittumassa. Vuonna 2015 olimme joutua EU:n toimenpiteiden kohteeksi valtion velan ylittäessä 60 prosentin bruttokansantuotetason. Kuten kotitalouksissa, kun rahat eivät riitä, on myös valtiontaloudessa säästetty. Tähän säästöön olemme me kaikki osallistuneet, ja tämä on tehnyt kipeää meille kaikille. Tämä säästäminen, sisäinen devalvaatio on palauttanut suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Tämä viennin elpyminen antaa valtiontalouteen väljyyttä ja mahdollistaa hyvinvoinnin tasa-arvoisen jaon.

Talouden elpymisen myötä on yli 120 000 suomalaista työllistynyt. Työllisyysaste on noussut 4 prosenttia ollen hallituksen tavoitteessa 72 prosentissa. Tarvitsemme kuitenkin jatkuvaa työllisyysasteen nostoa. Kansakuntamme ikääntyy nopeasti ja uusien työpaikkojen syntymistä hidastaa ammattitaitoisen työvoiman puute. Työikäisen ikäluokan ennustetaan supistuvan 15 prosenttia seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Työttömiä työnhakijoita on 230 000. Tämän työvoimareservin työllistämiseen tarvitsemme toimenpiteitä. Työvoimakoulutuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeiluissa on lähes 40 000 ilman työtä olevaa. Työttömyysturvan avulla on kouluttautuminen ja yrittäjänä aloittaminen on mahdollistunut. Työelämään valmistava koulutus on työelämälähtöisempää. Täydennyskouluttautumisen mahdollisuuksia on lisätty. Lyhytaikaisen työn vastaanottaminen ei aiheuta enää työttömyysetuuksien maksatuksen katkoa huhtikuussa 2019 voimaan tulevan lain myötä.

Päijät-Hämeen työllisyysaste on ollut matala 1990 –luvun laman jälkeen. Tällöin monet samanaikaiset muutokset johtivat Lahden ja ympäristön teollisten työpaikkojen yhtäkkiseen katoamiseen. Valtion työsuhteita on alueella niukasti.

Lahden työttömyysaste oli 12,7 prosenttia vuoden 2018 lokakuun lopussa. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukainen koko maan työttömyysaste oli lokakuussa 8,7 prosenttia. Vuoden aikana työttömyysaste on laskenut eniten Tampereella, 3,4 prosenttiyksikköä, Lahdessa laskua oli 1,8 prosenttiyksikköä.

Mikä selittää Tampereen ja Lahden eroja? Tampere ja seudun 9 kuntaa olivat mukana valtion osin rahoittamassa työllisyyskokeilussa. Hanke kohdennettiin erityisesti pitkäaikaistyöttömiin, heitä tuettiin päivittämään koulutuksensa ja avustettiin työnhaussa. Valtakunnalliseen kokeiluun hyväksyttiin viisi aluetta.

Kokeilussa kunnat ottivat hoitaakseen TE-toimistoilta siirtyvät lakisääteiset tehtävät: asiakkaiden ohjaamisen palveluihin, aktivointisuunnittelun, määräaikaishaastattelut, työnvälityksen, osaamisen kehittämiseen liittyvät palvelut sekä maahanmuuttajien kotouttaminen. Kokeilussa sote –palveluja järjestettiin kunnan vastuulla niitä tarvitseville.

Tarvitsemme Päijät-Hämeeseen kuntakokeilujen pohjalta kehitettyjä toimintamalleja. Näissä piloteissa yhdistettäisiin alueellisesti ELY –keskusten johdolla TE -toimistojen, kuntien, yksityisten palveluntuottajien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Kolmannen sektorin järjestöillä olisi tärkeä rooli työttömien tukitoimenpiteiden tuottajana.

Sitkeä, luonteeltaan pysyvä rakennetyöttömyys on yksi Päijät-Hämeen suurista haasteista. Nuorisotyöttömyys on vielä suurempi tulevaisuuden haasteemme. Työtä vailla olevat nuoremme on saatava erinomaisten Matkalla duuniin- ja Ohjaamo -palveluiden piiriin urasuunnittelua varten.

Pitäjänkoulusta maailman johtavaksi kouluttajaksi

Keskiajalla koulutus oli etupäässä kaupunkien säätyläisten etuoikeus. Kansanopetuksen vastuu uskonpuhdistuksen jälkeen siirtyi kirkolle. Kirkollinen kansanopetus sai jo 1600 -luvun jälkipuoliskolla vakiintuneet muodot. Tavoitteeksi tällöin otettiin, että jokaisen ehtoolliselle tulevan tai avioliittoon aikovan tulisi osata lukea painettua sanaa. Tätä varten jokaiseen seurakuntaan pyrittiin perustamaan vakituinen pitäjänkoulu, jossa opetustehtävät tavallisesti oli uskottu lukkarille. Tällainen pitäjänkoulu perustettiin vuonna 1756 Antreaankin ja sijoitettiin Kuukaupin Naarmasaaressa olleeseen pitäjäntupaan. Kirkkoherra Johan Lindström valvoi, että vanhemmat lähettäisivät sakon uhalla oppilaita kouluun.

Kun lukkareiden oli mahdotonta yksin levittää lukemisen taitoa, heidän kouluttamansa lahjakkaat nuorukaiset pantiin kiertämään kylästä kylään ja samalla antamaan opetusta. Kiertokoulutoimintaa varten seurakunnan palkkaamia kiertäviä opettajia oli vielä 1930 -luvulla. Tihenevä kansakouluverkko teki kiertokoulut tarpeettomiksi.

Suomessa alkuopetuksesta huolehtineet seurakuntien pitäjänkoulut syrjäyttivät kuntien ylläpitämät kansakoulut virallisesti vuonna 1866. Uudistusta oli lähdetty valmistelemaan jo vuosikymmen varhemmin tuomalla mm. valtionapu houkuttimeksi kunnille koulujen perustamiseksi.

Vuonna 1865 kansakoulujen perustaminen oli määrätty kunnan toimialaksi. Uusi kansakouluasetus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että koulu oli pakko perustaa. Perustaminen pysyi kuntien omassa harkinnassa. Kansan keskuudessa katsottiin kirkollisen kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Kaupungeissa kansakouluja perustettiin aktiivisemmin, sillä teollisuus tarvitsi lasku- ja lukutaitoisia kansalaisia eikä toimettomille lapsille ollut lapsityövoiman käytön vähentyessä parempaakaan käyttöä.

Antrean ensimmäiset kansakoulut perustettiin yksityisinä kunnan vitkuttelun takia – kirkkoherra Coranderin rahoittama koulu kirkonkylään ja Jenny Thesleffin rahoituksen turvin toiminut koulu Kavantsaareen vuonna 1869. Kunnallinen kansakoulu aloitti vuonna 1876 valtiopäivämies Tuomas Kuisman aloitteesta. Hänen poikansa valtiopäivämies Pietari Kuisman työn tuloksena perustettiin tulevan Vuoksenrannan kunnan ensimmäinen kansakoulu Korpilahden kylään vuonna 1879.

Suomalaisen koululaitoksen ensiaskeleet olivat vaatimattomat, nyt koulu on menestystarina. Peruskouluna tunnettuun yhtenäiskouluun siirryttiin vaiheittain vuodesta 1972 lähtien. Tämä jälkeen peruskoulua on kehitetty lukuisilla muutosohjelmilla. Se muodostaa pohjan toisen asteen ammatti- ja lukio-opinnoille sekä edelleen tiede- ja ammattikorkeakouluopiskelulle.

Suomen koulujärjestelmä ja suomalaisten kouluttautuneisuus on pitkään tunnettu myös maailmalla ja on ylpeyden aihe. Useana vuonna Suomen koulutusjärjestelmä on valittu jopa maailman parhaaksi. Myös nuorten tietotasoa mittaavat PISA (Program for Intelligence Student Assesment) tutkimukset ovat antaneet suomalaisten kannalta erittäin hyviä tuloksia ja nuorten ovat kansainvälisessä vertailussa maailman huipulla.  

Monissa maissa toki haluttaisiin ottaa mallia Suomen toimivasta järjestelmästä, mutta resepti menestykseen ei ole yksinkertainen, vaan koostuu monista osa-aluista. Yksi kulmakivi on Suomen peruskoulun maksuttomuus. Väkilukumme pienuudella ja kielellisellä yhtenäisyydellä saattaa olla vaikutusta korkeaan koulutuksen laatuun. Tärkeitä tekijöitä ovat myös perusteelliset opintosuunnitelmat unohtamatta korkeasti koulutettuja ja osaavia opettajia.

Perheemme voivat entistä huonommin, tämä luo uusia haasteita lastemme oppimiseen opettajille ja oppilaiden tukihenkilöille koulussa. Kodin ja koulun yhteistyötä tulee kehittää avoimempaan suuntaan. Lapsissa on tulevaisuutemme!

 

Teksti julkaistu alun perin Karjala-lehdessä.

 

 

Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on nähtävä ensisijaisesti koko palvelujärjestelmän uudistuksena. Kyse on palveluiden yhteensovittamisesta eli integraatiosta. Kansalaisen ympärille järjestetään yhteensopivaksi hänen tarvitsemansa terveyspoikkeamien arviointi ja diagnostiikka, sairauksien hoito, sosiaalityön tarpeen arviointi, sosiaalipalveluiden toteutus sekä ikääntyneiden ja vajaakuntoisten tarvitsemien palveluiden toteutus. Maakunta huolehtii järjestämisestä ja monien toimijoiden toiminnan laadun ja kustannusten seurannasta.

Terveyden edistämisellä ja omakohtaisella vastuun ottamisella hoidosta on tärkeä rooli kansalaisen hyvinvoinnille. Terveyden edistäminen ja omahoito ovat keskeinen osa etenkin kroonisten sairauksien hoidossa. Me päijäthämäläiset olemme olleet pioneerin asemassa näiden keskeisten kansalaistaitojen kehittämisessä. Valitettavasti käyttöönotto on tapahtunut kangerrellen huolimatta perusteellisesta tutkimusnäytöstä ja alueen osaajien koulutuksesta. Päijät-Hämeestä käsin on osaamista jaettu etenkin Tampereen erityisvastuualueelle ja muuallekin maahan. Mallia hyödynnetään Australiassa ja monissa Kauko-Idän maissa.

Keskeisenä tekijänä hitaaseen uusien toimintatapojen omaksumiseen on ehkä ollut terveydenhuollon ammattilaisten roolin muutos. Terveyden edistämisessä tai omahoidon tukemisessa vahvan ratkaisuja potilaan puolesta tekevän ammattilaisen rooli muuttuukin valmentajan, kansalaisen omaehtoista muutosta tukevaksi ammattilaisen rooliksi.

Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeessa kehitettiin kuuteen tapaamiskertaan pohjautuva omaa muutospystyvyyttä voimistava ja konkreettisten tavoitteiden asettamista tukeva toimintamalli 15 vuotta sitten. Tieteellisesti osoitettiin toimintamallin vaikuttavuus ja kansalaisten uusien elämäntapojen muutoksen pysyvyys.  TERVA -terveysvalmennustutkimus päättyi kahdeksan vuotta sitten. Siinä puhelimitse tuettiin huonossa sokeritasapainossa olevia sokeritautia sairastavia ja vuoden sisällä sydänveritulpan sairastaneita päijäthämäläisiä. Vertailuryhmään verrattuna kahdeksan vuoden terveys- ja sosiaalipalveluiden käytön seurantatutkimuksessa valmennuksessa olevat potilaat olivat terveempiä ja käyttivät seuranta-aikana keskimäärin 6000 euron edestä vähemmän sote -palveluja. Tämä tarkoittaa yhteensä Päijät-Hämeessä 35 miljoonan euron säästöä, jos kaikki 5000 samassa elämäntilanteessa olevaa potilasta reagoisivat samalla tavalla kuin tutkimusryhmän 800 potilasta.

Maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jaetaan kunnan ja maakunnan tehtäväksi. Valtio tukee toimintaa erillisen tuloksellisuuteen sidotun määrärahan avulla. Terveyden edistäminen kunnissa on kunnan perustoimintaan vaikuttamista. Se on päivähoidon ja koulun uusia toimintatapoja. Se on yhteiskuntasuunnittelun, liikuntapaikkojen ja yleisen hyvinvoinnin toteutusta.

Kolmannen sektorin eli vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toiminta on nivellettävä saumattomasti edellä kuvattuun perusmalliin, jota julkinen ja yksityinen sektori tuottavat tahoillaan maakunnassa sovittujen palveluketjujen ja toimintamallien puitteissa. Kunnan ja maakunnan yhteinen tuki on keskeinen tekijä vaikuttavan kolmannen sektorin elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

 

Viljelijän toimeentulo on etumme

Suomen oloihin, elinkeinoihin ja kauppaan ovat ulkoiset tekijät vaikuttaneet kautta vuosisatojen. Sotien jälkeisen Suomen merkittävin muutos Suomen maatalouteen ja elintarviketeollisuuden toimintaan oli Euroopan Unioniin liittyminen. Elintarviketeollisuuden maksamat maatalouden tuottajahinnat laskivat vuoden 1995 alussa keskimäärin 40 prosenttia. Viimeisen 15 vuoden aikana maatalouden kustannukset ovat nousseet 50 prosenttia ja tuottajahinnat 17 prosenttia. Tukijärjestelmiin tullut muutoksia ja joustamattomuutta. Talonpojan tili on pienentynyt ja uhkaa elinkeinon olemassaoloa.

Kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto oli 1990-luvun alkupuolelle asti harvojen yritysten hallussa, ja rajat pysyivät kiinni ulkomaiselta kilpailulta. EU-jäsenyys mullisti tilanteen. Elintarvikkeiden hintamuuri siirtyi Suomen rajoilta EU-maiden ulkorajoille. Tämä merkitsi maatalouden tuottajahintojen laskun ohella verojen muutoksia ja tuontikilpailua muista EU-maista. Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa toi kilpailuun lisää läpinäkyvyyttä myös ruuan hinnoissa.

Ruokamarkkinat ovat kansainväliset, joten toisessa maassa puhjennut kriisi voi vaikuttaa huoltovarmuuteen ja ruuan saatavuuteen myös Suomessa. Euroopan Unionilla ei ole huoltovarmuuspolitiikkaa. Se luottaa laajaan kokoonsa ja toimiviin sisämarkkinoihin.

Suomessa elintarvikkeiden omavaraisuutta osana huoltovarmuutta on pidetty tärkeänä. Suomi siirtyi omavaraiseksi leipävehnässä vasta vuonna 2008. Kahden viime vuoden sadonmenetysten vuoksi varastosta ei löydy juurikaan leipäviljakelpoista vehnää. Ruista on varastoissa ja varastot kattanevat kulutukseen niukasta sadosta huolimatta. Tarvitaan uutta kylvöalaa ja viljelyalan kasvattamista tukevaa politiikkaa.

Maataloutta kohtasi jo toinen katovuosi. Viime vuonna kylmyys ja sateet ja tänä vuonna lämpö ja kuivuus veivät sadon. Tämän vuoden kuivuus on koetellut koko Eurooppaa. Viljasato jää 50-80 prosenttiin normaalista. Viherrehusadon tulos on samaa luokkaa. Karjatilojen ahdinko on suurin. Jos tiloilla päädytään karjan vähentämiseen tai toiminnan lopettamiseen, tuotanto ei palaa.

Maataloutemme tarvitsee nopeasti tukirahoitusta päästäkseen kriisikauden yli. Hallitus on tehnyt lähes 90 miljoonan euron tukiesityksen, jonka toteutus alkaisi lähikuukusina. Maatalouselinkeinon ja huoltovarmuuden säilyttämiseksi tarvitsemme kuitenkin kipeästi uudenlaisia riskienhallinta keinoja. Ilmastonmuutos on tullut jäädäkseen ja siihen liittyvät ilmaston ääri-ilmiöt. On muistettava, että pellot ja metsät ovat tärkeitä hiilen sitojia ilmastotalkoissa.

Kaupan ja teollisuuden rooleja kotimaisessa elintarvikeketjussa on voitava tarkastella kriittisesti, kuten selvitysmies vuorineuvos Reijo Karhinen on todennut. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa on löydettävä kansalliset selviytymiskeinot ja turvattava kotimainen ruuan tuotanto. Valitettavasti rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole. Kaupan osuus elintarvikkeen kuluttajahinnasta on huimat 50 %. Saksalainen viljelijä saa viljatonnista neljänneksen enemmän kuin suomalainen. Kuitenkin leipä Saksassa maksaa kuluttajalle selvästi suomalaisen kuluttajan ostamaa vähemmän.

Maatalouden tuotteiden suoramyynti suoraan tiloilta on lisääntymässä. Viljelijöiden yhteiset tuottajatorit ja lähiruokaosuuskunnat sopivat suppealle joukolle tuotteita ja viljelijöitä. Tarvitaan pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotta maailman puhtaimpien elintarvikkeiden tuotanto jatkuisi. Katomenetysten korvaamiseksi saatu alimittainen kertakorvaus ei turvaa alkutuotantoa. Tarvitaan kansallinen yhteisymmärrys elintarvikeketjun toiminnasta ja siinä tulojen oikeudenmukaiseksi jakautumiseksi. Kotimainen elintarvikeomavaraisuus on yksi kansallisen turvallisuutemme peruspilareista.